Tiesitkö, että julkinen puhuminen on yksi stressaavimmista asioista monille (jos ei nyt oteta lukuun hankalia elämäntapahtumia kuten lapsen tai läheisen menetystä jne. vaan puhutaan arkielämän tapahtumista)?
Minä tykkään puhua ihmisille. En yleensä nykyisin juurikaan edes jännitä tavallisia luentoja ellei puhe ole jotenkin spesiaali, kuten eilen. Puhuin Oulussa Nordic Recovery -tapahtumassa, jossa minun lisäkseni puhumassa olivat Uppsalan yliopiston unitutkija Christian Benedict, Oulun yliopiston neuroradiologian dosentti Vesa Kiviniemi ja psykoterapeutti & Neurosonic-palautumismenetelmän kehittäjä Marco Kärkkäinen. Aikamoisessa seurassa sain siis puhua.
Nyt oli suorituspaineita: kello oli soimassa klo 5.30 jotta ehdin vielä hiomaan luentoa, olin ainoa nainen puhumassa, oli uusi asiakas kenen tapahtumassa esiinnyin, yleisössä olisi paljon eri alojen asiantuntijoita (toisinaan hyvinkin kriittistä porukkaa) ja olin menossa kovaan puhujaseuraan. Lisäksi esiintymispaikkana oli teatterin lava upeassa Oulun kaupunginteatterissa ja tapahtuma videoitiin. Olin todella innoissani, mutta nyt myös jännitin!
Tuossa yllä näkyy on mun Garmin Vivoactive 3:n dataa toissapäivästä, jolloin nukuin kotona ja lensin Juliuksen kanssa aamupäivällä Ouluun, päivä oli leppoisa. Sininen kuvastaa kehon lepo- ja palautumistilaa ja oranssi kuormitusta / stressiä. Mittarit eivät tietenkään tiedä, kuinka kuormitus koetaan – samalla tavalla näkyisi tulisesti rakastuneen jännitys ennen tärkeitä treffejä uuden kumppanin kanssa, jännittävän leffan katsominen elokuvateatterissa, hauska päivällinen ystävien kanssa tai karmea stressi ennen YT-neuvottelukeskusteluun menoa.
Stressimittaukset eivät siis pysty erottamaan ihmisen omaa tulkintaa ja kokemusta stressistä. Tämän takia mittauksia on todella tärkeää katsoa oman kokemuksen läpi, ei vain numeroina. Tulkinta määrittää paljolti sen, onko stressi haitallista vai ei. Tästä on olemassa muuten tosi hyvä TED-puhe, kannattaa katsoa.
Usein stressin tulkinta näkyy vasta yöunesta: jos stressi on ns. negatiivista stressiä, se vaikuttaa vahingollisesti uneen. Jos päivällä on ollut sopiva määrä positiivista stressiä, se ei yleensä vaikuta uneen haitallisesti. Herkkäunisen unet tosin menevät sekaisin suhteellisen vähästäkin. Selailet luuria sängyssä ja aivosi jäävät hyrräämään päivitysten virtaan. Siihen ei välttämättä tarvita juuri mitään muuta.
Positiivinen stressikin voi tietty olla liiallista. Innostuksesta tai rakastumisesta kierroksilla käyvällä tosin yöunikin voi kyllä häiriintyä. Eikö ole hassua, että rakastuminenkin on stressitila? Siinä hormonien hyrrääminen kehossa on erilaista – suonissa virtaavat myös hyvän olon hormonit, kuten endorfiinit ja oksitosiini. Ne suojaavat stressihormonien haittavaikutuksilta. Positiivisesta stressistäkin täytyy kuitenkin palautua.
Tässä yläpuolella on dataa eilisestä luentopäivästä. Puhuin 100 hengen yleisölle ja olin päivän eka puhuja. Mun puheenvuoroni kohdalla mittausdataa ei ole – tiedätkö miksi? Koska mittari on tulkinnut sen sykevälivaihteluni perusteella liikunnaksi. Niin kuormittavaa puhuminen on.
Kehoni on alkanut valmistua ”suoritukseen” jo n. 45 min ennen puheenvuoroni alkua, silloin mittari on alkanut tulkita sykevälivaihtelun liikunnaksi. Syke kiihtyy ja sykkeiden väliset ajat ovat tasaisia, ihan kuin metronomi nakuttaisi. Rennossa palautumistilassa sykevaihtelu on suurempaa. Sydän käytännössä lyö vain kun siihen on tarvetta. Suuri sykevaihtelu on HYVÄ asia. Se kertoo, ettei hermosto ole ylikierroksilla.
Toki ennen tämmöistä puheenvuoroa tämä on ihan normaali kehon tapa valmistautua. Minä en vain saa itse panikoida siitä että syke nousee ja jännitys alkaa tuntua. Sanon itselleni mielessäni: ”kehoni valmistautuu hyvään suoritukseen”. Ja hengitän tietoisesti rauhallisia sisään- ja uloshengityksiä ennen kuin menen lavalle.
Puheenvuoroni jälkeen istuin yleisöön kuuntelemaan ja olin päivän klo 16 saakka mukana koulutuksessa. Koko päivä on tulkittu korkeaksi stressiksi sen perusteella, millainen sykevälivaihteluni on ollut. Palautuminen puheenvuorosta ns. normaalitilaan ottaa minulla usein monta tuntia, ellen pääse heti kotiin ”nollaamaan” tilaa esim. Neurosonic-pötköttelyllä. Neurosonic on matalataajuusvärähtelypatja, joka vaikuttaa suoraan autonomiseen hermostoon. Sympaattisen hermoston vaste laskee ja parasympaattinen, palautumisesta vastaava hermosto aktivoituu.
Sain Neurosonicin käyttööni viime syksynä. Se on ollut mindfulness-harjoittamisen ja Oivauni-klinikalta (nykyinen Coronaria Unikinikka) saamieni apujen lisäksi yksi tärkeimmistä palautumisen edistämisen keinoista viime vuosina. Unitutkimuksestani voit lukea lisää täältä.
Sain muuten ihan vasta alekoodin Neurosonicille. Se on vanha tuttu kaisajaakkola ja alea saa viisi prosenttia. Riippuu tuotteesta, paljonko se on rahana, mutta jopa useampi sata euroa. Neurosonicin avulla olen saanut aivoni ja hermostoni rauhoittumaan traumaattisten tapahtumien ja uupumuksen jälkeen niin, että nukun jälleen hyvin ja palaudun unen aikana (ihan mitatusti myös).
(HUOM: Tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö, en saa Neurosonicilta palkkaa markkinoimisesta. Olen saanut patjan maksutta käyttööni. Jos alekoodiani käytetään, saan pienen prosenttiosuuden tuotteen hinnasta suosittelupalkkiona. Olin puhumassa Neurosonicin Nordic Recovery -tapahtumassa enkä pyytänyt siitä itselleni palkkiota – patjan käyttöön saaminen on minulle riittävä palkkio.)
Jos budjetti antaa myöten, niin suosittelen erittäin lämpimästi tilamaan Neurosonic-testipatjan kotiin ja käyttämään sitä 2 viikon jaksolla 10 kertaa rentoutus- tai palautumisohjelmilla. Tuosta 200 euron testihinnasta ei tosin tule sitä mun alennustani, mutta jos parin viikon aikana tekee 10 hoitoa niin 20e/hoito ei kyllä ole paha hinta. Kyselyjen perusteella moni on saanut jo 5-7 hoitokerralla pysyviä muutoksia mm. kipuihin, uneen ja stressin lievittymiseen.
Koulutuspäivän jälkeen jälkeen tulin tätini luokse. Jos katsotaan nyt uudelleen tuota eilistä päivää, niin palautuminen lähti eka kertaa koko päivänä käyntiin kun istun taksissa klo 17 aikaan ja tein hengitysharjoituksia (rauhallisia sisään- ja uloshengityksiä, tarkoituksellista uloshengityksen pidentämistä => palautumishermosto voi käynnistyä). Näin sain siirryttyä siihen minätilaan joka olen äitinä. Illalla menimme vielä pihalle. Samalla kun pikkuserkukset möyrivät lumivuorella, minä hengittelin ja rauhoittelin kehoa. Nukkumaanmennessä oli jo rauhallinen, ”oma” olo. Yöksi otin mittarin pois kun siitä oli loppumassa lataus.
Julius ei halua valmentajaa ja luennoitsijaa hänestä huolehtimaan.️ Enkä minäkään halua olla kotona tai perheen parissa se tyyppi. Psykoterapiassa olen oivaltanut, että nämä siirtymät roolista toiseen vaativat minulta varsin paljon tietoisuutta ja pysähtymisen ennen kuin siirtymä tapahtuu. Kotona haluan olla ”Kaisa vaan” ja äiti Juliukselle. Ja tietty vaimo Jonille. Julkinen rooli ja lavaesiintyjä voisivat jäädä helposti päälle ja alkaa imaista koko identiteettini.
Luulen että tämä oli yksi tekijä muutama vuosi sitten uupumukseni taustalla. En osannut irrottautua työrooleistani ja ylikuormituin. Toki se on joskus hankalaa myös ympäristön takia, koska minulle tullaan juttelemaan kaupungilla, kahviloissa ym. Jopa sairaalassa, kun olin potilaana. Absurdein paikka jossa olen signeerannut kirjani, oli sairaalapyjamassa maatessani sairaalan käytävällä sängyssä, jonottamassa kuvaukseen.
Heräsin tänä aamuna virkeänä, siitä huolimatta että nukuin vieraassa paikassa. Tiesitkö muuten, että vieraassa ympäristössä nukkuessa syvää unta tulee vähemmän tai se on vähintäänkin heikkolaatuisempaa kuin omassa, turvallisessa ympäristössä? Meidän aivot ovat koko ajan töissä. Ne skannaavat ympäristöä uhkien varalta. Vieras paikka on uhka. Evoluution näkökulmasta silloin ei ole viisasta nukkua liian syvästi, ettei sapelihammastiikeri pääse yllättämään. Tämä olisi tosi tärkeää tiedostaa jos reissaa paljon työssään. Silloin kotona nukuttujen öiden osalta kannattaa todella panostaa unihuoltoon (ja toki myös reissussa!).
Joten jos joskus mietit, että miksi en enää reissaa ja luennoi niin paljon ympäri Suomea, tässä on syy. Se on hitsin kuormittavaa. Haluan pitää huolta itsestäni ja olla läsnäoleva äiti Juliukselle.
Työni on nykyään enemmän verkossa tehtävää: webinaareja, verkkovalmennuksia, blogia ja yhteistöitä eri yritysten kanssa. Olen tehnyt ja teen jatkossakin kaupallisia yhteistöitä blogiini ja someen eri yritysten kanssa, sillä se on yksi tapa saada palkkaa siitä mitä rakastan: kirjoittamisesta ja tiedon jakamisesta.Valikoin tarkasti ne yritykset, joiden kanssa teen yhteistyötä. Näitä ovat esimerkiksi Puhdistamo, Neurosonic ja ViaEsca. Ehkä tätä voisi lukijana ajatella niin, että nämä yritykset ikään kuin sponsoroivat työtäni sillä tavalla, että sinä saat tietoa ilmaiseksi. Yrityksen arvojen täytyy olla linjassa omieni kanssa ja tuotteiden sellaisia, että käytän tai käyttäisin niitä ilmankin yhteistyötä. Minua ei voi ostaa puffaamaan tuotteita joihin en itse usko.
Toivon että te lukijani ymmärtäisitte, että tämä on mun tapani pitää minut itseni ja perheeni ykkösenä. Rakastan sitä, että saan tehdä töitä omassa kodissani. Toki vastapainona tykkään puhumisesta ja välillä myös näistä reissuista. Kun oma elämä ja työelämä ovat tasapainossa, silloin olen paras versio itsestäni.
Pidäthän sinäkin huolen itsestäsi!️ On tärkeää tiedostaa, mikä itseä kuormittaa liikaa ja mikä lisää omia voimavaroja.
———————
Hyvän olon hormonidieetti alkaa 13.1.2019. Jos haluat oppia hyvän olon tapoja ja taitoja (ja sinulla on tarvetta myös painonpudotukseen), tule ihmeessä mukaan! Lue lisää täältä.
Mistä on yrittäjänaiset tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on yrittäjänaiset tehty…
Vai olikohan sittenkään noin. Minun yrittäjätarinani julkaistiin tänä syksynä Taivas+Helvetti Vol 3 – Riko rajasi -kirjassa. Toivon että stoori inspiroi muitakin naisia yrittäjähenkisyyteen. Yrittäjähenkisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi lähteä yrittäjäksi. Se tarkoittaa tietynlaisen asenteen omaksumista. Uskoa omaan tekemiseen ja unelmiin, halua tehdä toisille hyvää, kääntää maailman muuttumisen suuntaan pikku hippusen verran parempaan suuntaan kuin mihin se ehkä menisi ilman omaa työpanosta. Sitä, että on valmis tekemään töitä onnistumisen eteen.
Kun katselee sivusta omassa hommassaan onnistuneen yrittäjän töitä, voi erehtyä luulemaan että kaikki on tullut helposti taikasauvaa heilauttamalla. Näin saattaisi ajatella myös meidän kohdalla, jos katsoo 800-neliöistä Optimal Performance Centeriämme Helsingissä, kuulee kirjojeni myyntilukuja tai näkee seuraajiemme määrän Facebookissa ja uutiskirjeemme osalta.
Ei totuus ole ikinä niin yksinkertainen. Toki kaikki näistä ovat onnistumisia joista iloitsemme. Mikään niistä ei kuitenkaan ole tullut ilman raakaa työntekoa. Onnistumisen eteen on tehtävä töitä ja usein alkuvaiheessa hommaan laitetut panokset ovat myös varsin suuret. Esimerkiksi Centerin avaaminen tarkoitti meille sitä, että jouduimme ottamaan isot lainarahat ja muutimme 80-neliöisestä rivitaloasunnosta perheeni kanssa Helsinkiin pikkuruiseen 38-neliöiseen rivitalokaksioon. Mitään takuita onnistumisesta ei ole, mutta mitään ei saa, jos mitään ei yritä. Unelmilla on aina hintansa!
Liitän tähän pienen pätkän yrittäjätarinastani T+H-kirjasta. Se ehkä valaisee hieman, mistä tähän nykyiseen pisteeseen on ponnistettu. Ensimmäisinä vuosina palo tekemiseen oli niin kova, että olin valmis tekemään isojakin myönnytyksiä jotta saisin rakennettua itselleni uuden ammatin. Uuvutin itseni pahasti.
Kaikista hankaluuksistakin seurasi kuitenkin jotain hyvää – oman uupumiseni myötä minun oli alettava miettiä, mitkä omat vahvuuteni todella ovat ja miten voisin tehdä työtäni niin etten kuormittaisi itseäni kohtuuttomasti. Perustimme Jonin kanssa Optimal Performancen, minä aloin kirjoittaa kirjoja ja päästin kokonaan irti yksilövalmennuksesta. Näiden hetkien päälle koko nykyinen yritystoimintamme on rakennettu.
Minun lisäkseni Taivas ja Helvetti Vol 3 -kirjassa oman yrittäjätarinansa jakavat Khuong Le, Mikko Kuitunen, Päivikki Palosaari, Minna Parikka, Risto Käkelä, Kimmo Laiho, Valtteri Lindholm, Maria Severina, Pirkko Vuohela, Risto Lähdesmäki, Joona Haatainen, Veikko Lesonen, Aki Soudunsaari ja Jouko Virranniemi. Kirjaa saa kaikista kirjakaupoista ja T+H-verkkokaupasta.
Jokunen viikko sitten tein jotain aivan hullua. Ostin 3500 eurolla Taivas+Helvetti Vol 2 -kirjoja ihmisille, joita en edes tunne. Aion lahjoittaa kirjat Kajaanin lukion valmistuville oppilaille. Taivas+Helvetti -kirjat ovat olleet viimeisen 1,5 vuoden aikana minulle itselleni inspiroivimpia lukemiani kirjoja.
Miksi ihmeessä tein jotain tällaista?
Tuolla rahallahan saisi kaikkea kivaa itsellekin. Pääsisi lentämään maailman ääriin, korjauttamaan näkönsä laserleikkauksella, ostamaan parit designer-käsilaukut tai tallettamaan kunnon pesämunan pienelle pojalleni. Normaalitilanteessa ikinä käytä tällaisia summia harkitsemattomasti (ehkä yksinkertaisesti eniten siksi, että sellaisia ei ole pankkitililläni). Mutta tämä ei ollut normaalitilanne.
”Viime vuoden toukokuussa kirjoitin Espanjassa kolmatta kirjaani. Myöhästyin deadlinesta – mutta mielestäni hyvästä syystä. Juutuin nimittäin lukemaan Taivas+Helvetti -kirjaa, enkä kyennyt lopettamaan koska se kirjaimellisesti liimasi minut aurinkotuoliin.
Huikea opus! Kirjassa oli tarinoita yrittäjistä – onnistuneista ja epäonnistuneista, kaikessa rehellisyydessään, raadollisuudessaan ja rakkaudellisuudessaan. Puhumattakaan upeista kuvista. Olin vaikuttunut, inspiroitunut ja innoissani, ja halusin lähteä muuttamaan maailmaa samantien kun kirjan viimeinen piste tuli eteen.”
”Minulle on ollut tärkeää yrittäjyyden alusta saakka, että pystyisin myös auttamaan sellaisia ihmisiä joilla ei (vielä) ole samoja resursseja tehdä asioita kuin minulla. Tarkoittipa tämä mentaalisia, taloudellisia tai fysiologisia rajoitteita. Uskon että loppupeleissä kaikilla on samat mahdollisuudet. Suurin osa ihmisistä ei vain jaa tätä samaa uskomusta – vielä.
Liian moni asuu itse rakentamassaan vankilassa. Liian moni antaa oman taustansa tai uskomustensa määrittää sitä, mihin tässä elämässä pystyy ja päätyy.”
Lue koko tarina ja blogitekstini Taivas+Helvetti -blogista, täältä.
Ja tilaa kirja. Sen myötä yksi valmistuva nuori saa omansa.
Missä sä olisit teekkarina kaikkein rakastavimmillasi ja samaan aikaan tuottavimmillasi?
Vau, mikä kysymys. Ja kysymyksen esittäjä – Esa Saarinen. Molemmat löytyy tältä videolta, aiheena rakkaudellisuus ja tuottavuus, luento kurssilta Filosofia ja systeemiajattelu. Harmi kun tuollaisia kursseja ei ollut TTY:llä silloin kun opiskelin siellä.
Mutta ennen Esaan palaamista – hip hurraa! Kirja on valmis ja käsikirjoitus Tammella editoitavana. Heti kirjan paketoimisen jälkeen en päässyt vielä lepäämään. Vietin nimittäin viime viikolla kolmantena syksynä peräkkäin muutaman päivän Jyväskylässä Nordic Business Forum -seminaarissa. Ajatuksia herättävää istumista ja hillittömän hienosti järjestetty tapahtuma, jonka taustalla hääräävät alle kolmikymppiset kaverit.
Ensi vuoden seminaari myytiin melkein loppuun samantien, 2100 lippua. Harva pystyy tuollaiseen! Omatkin liput syksylle 2013 on jo varattuna. Tuota inspiraatioruisketta en jätä syksystä saamatta. Ensi vuodelle tapahtuma kasvaa entisestään.
Tänä vuonna vaikuttavimmiksi puhujiksi minulle muodostuivat Sir Richard Branson ja Esa Saarinen.
Branson siksi, että hänen tapansa ottaa kysymyksiä esittäneet ihmiset Q & A -sessiossa oli jotain aivan häikäisevää. Bransonin Virgin-konsernilla on 400 eri firmaa ja hän on yksi Britannian rikkaimmista miehistä. Hänen ei tarvitsisi tehdä mitään sen eteen että ihmiset pitävät hänestä. Naapurit ovat varmaan kateellisia ilmankin 😉 Mutta Branson ei vain vastaillut kysymyksiin, vaan hän jatkoi juttelua jokaisen kysyjän kanssa. ”So what does your company do? What do you think about the issue you asked about?” Ilman että hänestä olisi paistanut sekunninkaan ajan mitään feikkiä. Hän kohtasi nuo ihmiset. Ja se, jos mikä, on todella vaikuttavaa.
"You want to have fun at home; why shouldn’t you have fun at work?" - Sir Richard Branson (kuva: www.businesspundit.com)
Branson oli kaikessa aitoudessaan ja sydämellisyydessään juuri sellainen kuin toivoisi kenen tahansa pomon tai suurista asioista päättävän henkilön olevan. Hänestä ei huo’u ego ja itsensä pönkittäminen, tärkeäksi tekeminen.
Bransonin pikkuruinen Screw It, Let’s Do It on muodostunut meille OP:lla yhdeksi tärkeimmistä lukemistamme kirjoista. Se on Bransonin järkälemäinen elämäkerta tiivistettynä.
Luimme sen Jonin kanssa peräjälkeen kesällä 2010 kun OP oli juuri nähnyt päivänvalon ja suunnittelimme tulevia kuvioita. Suosittelen erittäin lämpimästi jokaiselle, jolla on minkäänlaista intressiä kehittää omaa elämäänsä paremmaksi. Kirjan saa Amazonista halvimmillaan 1 pennillä. Hintaakaan ei siis voi käyttää tekosyynä 🙂
Itse asiassa kirjoittaessani tätä postia tilasin kymmenen noita kirjoja. Tulemme antamaan ne pois Facebook-ryhmässämme. Tule siis mukaan ja voit voittaa oman Branson-opuksesi.
Bransonilta mieleen jääneet tärkeimmät ajatukset:
– Bisnes ja yrittäminen on luova prosessi, aivan kuten taiteen tekeminen => sinulla on tyhjä kanvas, jolle alat maalaamaan isoja kuvioita ja pieniä yksityiskohtia; niistä muodostuu se kokemus jonka annat tiimillesi, asiakkaillesi ja kaikille jotka tulevat kosketuksiin brändin (ja sinun) kanssa
– Johda esimerkillä ja hauskuuden kautta: firman bileissä pomon kuuluu hypätä ensimmäisenä uima-altaaseen vaatteet päällä 🙂
– Firmassa tiimi kukoistaa, kun jokainen ”kukka” eli tiimiläinen saa ”vettä” eli kehuja ja kannustusta jatkuvasti – kritiikki ei kehitä, vaan kehut – Tee työtä kiltteyden (kindness) kautta siten, että saat aikaa positiivisen muutoksen maailmassa => ”make a positive difference, wholeheartedly”
Kuva: esasaarinen.com
Esa siksi, että hänen puheessaan oli valovoimaa. Sain siitä vahvistusta omille ajatuksilleni ja tunteilleni nykyisestä työstäni ja tavasta jolla haluan sitä tehdä: rohkeasti, sydän auki, haavoittuvaisena, aitona. En jaksa enkä halua enää paeta tietynlaisen kuoren taakse, vaan haluan ja aion olla se mitä olen, riippumatta mitä muut siitä ajattelevat.
Pitkään elin perfektionismin otteessa, tuntuu etten vuosiin näyttänyt itsestäni säröjä ulkomaailmalle. Täysi rehellisyys oli liian kivuliasta koska voin huonosti, enkä tiennyt mikä minua vaivasi. Nyt jotain minussa on toisin. Auki.
Esan puhe hohdon tuomisesta rakkaudellisuuteen niin yrittäjyydessä kuin elämässä kolahti juuri siihen kasvukohtaan jossa olen. Toivon että oman työni kautta voisin tuoda ihmisille sanomaa itsestään ja toisistamme välittämisestä. Siitä, että jokainen meistä on paras versio itsestämme kun pidämme huolta hyvinvoinnistamme. Sitä ei voi tehdä kukaan muu meidän puolesta kuin me itse. Voimme viedä itseämme ympäristöihin jotka kohottavat meitä ja auttavat aukaisemaan tilaa meissä itsessämme kasvulle. Se kasvumatka pitää kuitenkin jokaisen tehdä itse.
Toivon että kirjojeni kautta näihin asioihin aukeaa uudenlainen horisontti, ehkä sellainen jota moni ei ole tullut aiemmin ajatelleeksi. Hormonidieetti on pian myynyt 10 000 kappaletta. Jotakuta sen on täytynyt koskettaa.
Elimistössä kaikki liittyy kaikkeen. Ei ole vain kehon tai mielen hyvinvointi. On yhdistelmä, jonkinlainen bodymind jossa noita kahta palasta ei voi erottaa toisistaan. Uskon että sairauksilla ja kehon epätasapainotilolla on aina vaikutusta ihmisen kokonaisuuteen ja hyvinvoinnin tuntemukseen.
Esimerkiksi luovuus on tila, johon tarvitaan oikeanlainen biokemiallinen tasapaino. Voimme helpottaa luovuuden syntymistä itse omilla elämäntavoillamme. Uskon että myös lempeyden ja rakkaudellisuuden tuntemista helpottaa se, että omasta kehostaan pitää huolta hyvän unen, ravinnon ja liikunnan avulla. Hormonitasapainoa tukemalla.
Onko mahdollista, että tämä [rakkaudellisuus ja tuottavuus] olisi yksi ja sama paikka? Täytyy tehdä työtä sen eteen, että pystyy selvittämään mikä on meille merkityksellistä kiteytystyötä – että vaivaat omaa ajatteluasi selvittääksesi, että millaisilla asioilla on toden teolla sun kannalta merkitystä.
Sitä kautta alkaa virittyä syy sille, minkä takia sä lähdet vaivaamaan itseäsi ehkä vuosia, kehittääksesi itseäsi ehkä suhteessa siihen mihin nähden sulla on joku toivo. Että on joku todellinen panos annettavana myöhemmin, sillä osaamisella ja sillä kyvykkyydellä mitä sä näinä opiskeluvuosina itse asiassa hankit.
Katsottuani tuon luentopätkän jäin miettimään tuota asiaa. Istuin TTY:n kurssit kolmessa vuodessa läpi, tein diplomityön ja odotin itselleni jotain jakkupukukonsultin uraa. Mutta tuolloin en tainnut miettiä sitä merkityksellisyyttä. Numeroiden pyörittely johtoryhmäraportteja varten tuntuu juuri nyt hyvin kaukaiselta. Ajatusmaailmani on toinen ja sitä johtaa yksi ainoa ajatus: to make a difference while enjoying the ride. Ei haittaa, vaikka tiedän että menee vielä monta vuotta ennenkuin oma osaamistasoni on sellainen mihin tähtään. Minun toivoni on iso 🙂 Sen eteen kannattaa tehdä töitä.
Tärkeimmät pointit Esan luennosta piirsin luennon aikana. Ei lisättävää.
Jotenkin on sellainen fiilis, että 99,9% tämän postin lukijoista ottaisi mielellään enemmän rakkautta omaan elämäänsä. Ehkä emme usein vain näe sitä niin. Vihaamme, olemme ärtyneitä, masentuneita tai tylsistyneitä, tai ehkä kritisoimme itseämme ja muita joko ajatuksissa tai ääneen. Poispääsyyn auttaisi lempeyden ja myötätunnon salliminen omaa itseä ja kaikkia kohtaamiaan ihmisiä kohtaan. Silti usein pidämme tällaisia ajatuksia hörhöinä.
Mutta tiedättekö: minä en enää välitä. Tiedän vain millä tavoin on äärimmäisen hyvä olla. Eikä se tapa nouse kovuudesta ja egosta. Se nousee lempeydestä ja hyväksynnästä. Itseä ja kaikkia kohtaan.
Olemme Team OP:n porukan kanssa käyneet äimistyneinä päivittäin seuraamassa maksuttoman OO-listan paisumista. 1524 henkeä tänä aamuna ja nyt tätä kirjoittaessa taas lukema on pompannut ylöspäin. Ihan käsittämätöntä! Kiitos tuhannesti jo nyt kaikille teille, jotka olette päättäneet lähteä mukaan. Vielä ehtii jakaa liittymislinkkiä kavereille. Mitä paremmin saat lähipiirisi tsempattua mukaan, sitä helpompi parin viikon rutistuksesta tulee. Ja tietysti sen jälkeen loppuelämästäsi 🙂
Maanantaista starttaa siis kahden viikon maksuton Oikotie Optimaaliin -maistiainen, joka etenee pehmeillä, pienillä askelilla. Ensimmäinen sähköposti kolahtaa kaikkien osallistujien laatikkoon maanantaina. Valmennukseen voit liittyä kirjaamalla sähköpostisi alla olevaan boksiin. Lähde mukaan vaikka et tietäisikään pystytkö toteuttamaan muutoksia juuri nyt. Ne jäävät sähköpostilaatikkoosi odottamaan juuri sinulle sopivinta aikaa muutokseen.
Huomioithan, että sinun tulee vahvistaa liittymisesi sähköpostiisi lähetetyn vahvistusviestin kautta. Tarkista roskapostisi, jos et ole saanut viestiä. Onko sinulla kysyttävää tästä valmennuksesta? Tee se Facebook-ryhmässämme tai lähettämällä sähköpostia info@optimalperformance.fi. Vastaamme mielellämme kysymyksiisi.
Koko tiimimme toivoo, että nämä kahden viikon aikana tekemäsi pienet muutokset lähtevät kantamaan elämässäsi askel askeleelta elämäntapamuutosta eteenpäin. Järisyttävää ”koko elämä kerrallaan remonttiin” -muutosta ei tarvitse tehdä. Ihan oikeasti, ei kenenkään. Voit aloittaa juuri siitä missä nyt olet juuri siihen tahtiin mihin olet itse valmis. Viikkotehtävät tulevat muuttamaan muutamia palikoita elämässäsi uuteen asentoon. Uusi elämäntapa tulee antamaan sinulle virtaa jokaiseen päivään ja eväitä oman kehon tuntemuksen parantamiseen. Vieressä on pikkuinen teaser siitä mitä maanantaina on tulossa. 🙂
Treenit haastavat niin kehoa kuin mieltä, teitpä ne salilla tai kotona. Aerobista harjoittelua ja sykkeennostotreenejä kutsumme energiankulutustreeneiksi. Niitä saat tehdä oman fiiliksesi mukaan, nautitpa sitten eniten jalkapallosta, kävelylenkeistä tai jumppatunneista. Saat ohjeet 20 minuutin intervallitreeneihin, jotka sopivat täydellisesti EKT-treeniksi ja hyräyttävät aineenvaihdunnan käyntiin monen tunnin ajaksi. EKT-treenejä ei ole kuitenkaan pakko tehdä lainkaan, jos aika ei anna myöten.
Aamuaerobinen tyhjällä vatsalla ei ole koskaan kuulunut yhdenkään valmennettavamme ohjelmaan. Itse asiassa suurimmalta osalta olemme karsineet ne pois, elleivät he sitten ole esim. fitnesskisadieetillä ja muiden treenivalmennuksessa. Meille on tärkeintä että treenaat, olipa ajankohta päivästä mikä tahansa.
Toki SAAT tehdä koko elämänmuutoksen kerralla. Saat noudattaa pilkuntarkkaa ruokavaliota ja tehdä vaikka EKT-treenisi vaikka ensimmäisenä aamulla, jos tämä tuntuu sinulle parhaalta ratkaisulta. Meidän tavoitteemme on saada sinut oppimaan, mikä sinun kehollesi tuntuu parhaalta ja toimii helpoimmin.
————
Olen totta puhuen tästä kahden viikon ilmaisesta valmennuksesta lähes yhtä ylpeä kuin pian valmistuvasta uudesta kirjastani, Hormonitasapainosta. Tietääkseni näin kattavaa, koko ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin maksutonta valmennusta ei Suomessa ole aiemmin tehty. Vai tietääkö joku tämmöisestä? Tekevätkö esim. jotkut työhyvinvointipalveluita tarjoavat yritykset vastaavaa? Muut valmennusyritykset, Trainer’s House yms? En tiedä. Mutta meillä on tämän projektin myötä virinnyt monen monta uutta ideaa ja ajatusta seuraavista haasteista.
Helsinki Paleon hyvinvointihaaste alkuvuonna oli hiukan samankaltainen kuin meidän maksuton OO-valmennuksemme, joskin pidempi, joiltain osin jopa laajempi ja pelkästään heidän blogissaan tapahtuva. Tarkkaa ruokavaliota ja treeniohjelmaa se ei sisältänyt, mutta sen sijaan haasteessa huomioitiin esimerkiksi elämästä nauttiminen ja rakkaus omina osahaasteinaan.
Tuon haasteen materiaalit esimerkiksi unesta kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa. Helsinki Paleon ajatukset tukevat hyvin pitkälle meidän ideologiaamme ihmisen hyvinvoinnista, joskaan emme ole niin 100% paleota kannattavia. Ihmiset voivat hyvin todella erilaisilla ruokavalioilla ja elämäntavoilla, olipa kyseessä paleo tai optimaalisen ravinnon periaatteet.
Fyysisen valmennuksen puolella toki ilmaisia haasteita on ollut, esimerkiksi huippusuosittu Go Fat Go. Se onkin tsempannut kymmeniä tuhansia ihmisiä parempaan, proteiinipitoiseen ja säännölliseen ruokavalioon. Siitä suurensuuri hatunnosto Jutta Gustafsbergin tiimille!
Aloitettuani yrittäjänä vuonna 2009 olin kevättalvella ohjaamassa ensimmäisiä PT-asiakkaitani eräällä tamperelaisella salilla. Jutta sattui samaan aikaan pukuhuoneeseen. Hän alkoi kyselemään, vieläkö aion kisata ja kyseli alkufiiliksiäni yrittäjyydestä, vaikka emme tunteneet ennalta muuten kuin ehkä ulkonäöltä. Kävin tekemässä Jutalle BioSignature-mittauksenkin tuolloin ja hän kutsui minut ja Jonin käymään kotonaan. Jutta tsemppasi minua kovasti eteenpäin ja sai valettua minuun uskoa omiin unelmiini oman esimerkkinsä kautta. Jutta on ihana persoona, aito ja kannustava. Siksi kunnioitan häntä kovasti.
Vaikka firmamme ovat paperilla tarkasteltuna kilpailijoita, niin itse näen mieluummin FitFarmin ikäänkuin meidän yhteistyökumppanina ja toisinpäin, vaikka mitään virallista sopimusta tähän ei liitykään. Minulla ei ole aavistustakaan mitä he ajattelevat meidän toiminnastamme. Oma fiilikseni kumpuaa kuitenkin tästä: molempien meidän tavoite on sama, saada ihmiset heräämään horroksestaan, haluamaan parempaa hyvinvointia itselleen ja toimimaan. Me olemme mittakaavassa pienempi toimija ja he tekevät asioita näkyvämmin TV:tä myöten hyvin erilaisella tyylillä. Se on täysin ok. Hyvinvointialalla on kaikilla tilaa olla ja kukoistaa.
Minulle henkilökohtaisesti on aivan sama, millä metodilla kukakin lähtee omaa hyvinvointiaan parantamaan. Eri ihmisille sopivat eri asiat. Joku haluaa punnita vihanneksetkin, toinen tahtoo lähteä pehmeämmillä askeleilla liikkeelle. Kyse ei ole siitä että joku asia olisi väärin ja joku oikein. Tärkeintä on, että löytää juuri itselleen sopivan tavan edetä. Siksi on hienoa, että on paljon erilaista tarjontaa ja kaikki tekevät rohkeasti omaa juttuaan.
————
Meidän rankempiin ja yksityiskohtaisempiin treeni- ja ravintometodeihimme pääset tutustumaan heti huomisesta lähtien Muscle Madness -valmennuksessa. Ilmoittaudu mukaan täällä!
Toivotan energistä alkusyksyä sinulle! Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme 🙂 Niin minäkin teen, vaikka kirjan ollessa loppusuoralla työpäivät venyvät 14-tuntisiksi. Kirjoitan tätä tekstiä tällä hetkellä Kajaanista meidän mökiltämme. Näin pysyn hyvissä voimissa ja pidän oloni energisenä:
Jumppaan kirjan tiukasta aikataulusta huolimatta joka päivä vähintään 15 minuutin treenejä säädettävillä käsipainoilla mökin pihalla ja teen paljain jaloin sprinttejä nurmikolla. Käyn uimassa edes takaisin rantaviivan myötäisesti.
Vietän joka päivä edes vähän aikaa luonnossa, oli se sitten marjoja poimien, aurinkotervehdyksiä tehden tai illalla laineiden liplatusta ihmetellen. Teen rentoutusharjoituksen tai meditoin (edes 7 minuuttia, lataa täältä tuo audio, saat sen minulta lahjaksi) joka päivä ja nukun sikeää unta. Rauhoitan illalla hermostoa magnesiumia käyttämällä. Putkirullaan ainakin pari minuuttia selkärankaani ja reisien lihaksia päivittäin. Venyttelen kiristyneitä hartioita ja lonkankoukistajia niissä väleissä kun odotan esim. ruoan lämpiämistä tai kahvin tippumista.
Syön puhdasta ruokaa, jonka valmistukseen menee mahdollisimman vähän aikaa. Alla esimerkiksi lempeää lihapataa kantarelli-kookosmaitokastikkeen kera. Valmisteluun meni noin 5 minuuttia, pata oli uunissa 4h jonka aikana kirjoitin. Kun se tuli uunista, heitin kantarellit pannulle kookosmaidon kanssa ja hämmentelin noin 5 minuuttia. Lehtikaalisipsit valmistuivat uunissa tuon saman 5 minuutin aikana heti lihapadan jälkeen. Mustaherukat kävin poimimassa pihalta luontotuokioni aikana.
Hellin itseäni hyvillä ajatuksilla mm. Louise L. Hayn Power Thought Cards -iPhone-applikaation avulla. Otan uuden kortin päivälle heti herättyäni kello 6. Hemmottelen kuuloaistiani Gareth Emeryn trance-podcasteilla, Jipun uudella levyllä ja Johanna Kurkelan enkeliäänellä. Ravitsen mieltäni keskustelemalla päivittäin äitini kanssa meitä innostavista asioista ja sydäntäni käymällä katsomassa mummuani sairaalassa aina kun pystyn kirjoituksesta irtautumaan ja saan kyydin keskustaan.
Näihin asioihin ei mene minulla yhtään enempää aikaa päivässä kuin siihen, että en tekisi niitä. Ihmisen on kuitenkin pakko ottaa edes viiden minuutin taukoja siihen kaikkein intensiivisimpäänkin työpäivään. En lue iltapäivälehtiä, en katso telkkaria, en käy tupakkatauolla enkä hauduta itseäni negatiivisissa ajatuksissa. En ahmi ruokaa stressiin enkä pode huonoa omaatuntoa niinä päivinä kun syön jotain hyvää. Herkuttelen esimerkiksi tummalla suklaalla ja kermakahvilla tai parina iltana viikossa lähituottaja Huuskolan tilan jäätelöllä kun tahdon jotain erityisen hyvää.
Koska kroppani toimii vihdoinkin (lue kilpirauhastarinani kakkososa), laihdun näköjään tällä hetkellä automaattisesti. Vyötäröstäni on itse asiassa lähtenyt kymmenen senttiä parissa viikossa tekemättä mitään muuta kuin näitä pieniä juttuja, joita tein jo aiemminkin.
Keskityn ainoastaan niihin asioihin jotka pitävät mielentilani mahdollisimman luovana, inspiroituneena ja kiitollisena.
Tämä toimii minulle. Kirjastani on tulossa aikamoisen hyvä – vaikka nyt itse sanonkin. Huvittavaa ehkä, mutta inspidoidun itsekin sitä lukiessani ja tekstiä tarkistaessani. Tolkullisen tekstin apostoli ja tietokirjailija Katleena Kortesuo lukee tekstiä viikottain ja yhdessä viilaamme siitä napakampaa ja helpommin ymmärrettävää. Hän on kyllä joku taivaasta tipahtanut enkeli tälle projektilleni! Seuraava kirjani onkin sitten Katleenan kanssa yhdessä kirjoitettu kirja (joka on vielä työn alla). Se ilmestyy ensi vuonna. Tulossa on hervottoman hauskaa tarinaa perheenäidin elämäntapamuutoksesta. Katleena laittaa itsensä likoon ja minä kerron miksi mitäkin tehtiin. Pysykäähän kuulolla 🙂
Olen juuri nyt yksinkertaisesti todella onnellinen. Saan tehdä työkseni sitä mitä rakastan ja missä tiedän olevani hyvä, paikassa joka on minulle yksi maailman tärkeimmistä, juuri omalla rytmilläni.
Toivon sydämestäni, että voin kirjani, blogini ja muiden juttujeni avulla tuoda vaikka juuri sinun elämääsi pilkahduksen tästä hyvästä, jolla minua on jostain syystä siunattu. ”Jokaisen syntymäoikeus on olla onnellinen”, kuten NLP-kouluttajani Ilkka Rajala aina sanoo.
Toivon että voin jakaa jotain sellaista, mikä muuttaa ihmisten elämää pysyvästi paremmaksi.
Syksyllä 2010 perehdytin uusia valmentajiamme töihin ja jättäydyin vähitellen valmennuksen suhteen sivummalle. Olin tehnyt vähän turhan kauan töitä omaa hyvinvointiani laiminlyöden. Moni yrittäjä kävelee tähän miinaan. Yrityksestä tulee vauva, jota hoivataan aamusta iltaan ja yöhön, unohtaen mikä ja kuka tuo yritystä elossa pitävä moottori oikeastaan olikaan. Se nimittäin on yrittäjän oma terveys. Tulosta ei voi tehdä jos oma terveys ja jaksaminen pettää. Etenkin hyvinvointialalla koen äärimmäisen tärkeäksi sen, että olen positiivinen esimerkki ja pidän itsestäni hyvää huolta.
Mielestäni tätä asiaa ei saisi laiminlyödä millään alalla: yrittäjä on aina oman yrityksensä käyntikortti. Viime syksynä tunsin, että oman korttini kulmat olivat nuhjuuntuneet ja värikin haalistunut. Aloin selvittämään syitä niille terveysongelmille joita itse koin, mutta joita en ollut hoitanut ”kiireen” vuoksi aikaisemmin kuntoon. Ajattelin myös, että koska olen tässä hommassa ammattilainen, niin minunhan pitäisi osata fiksata itseni. Vatsani reistaili loppusyksystä pahemman kerran ja oma kuntoni oli laskenut hävettävän huonoksi. Mahan ollessa kipeä lähes jatkuvasti ja vähäisen energian kuluessa töiden tekoon en yksinkertaisesti jaksanut treenata. Kyse ei ollut siitä, että olisin ollut laiska – voin niin huonosti vatsani kanssa, etten kyennyt. Onneksi tajusin lopulta, että yksin en tätä juttua saa kuntoon. Löysin hyvän lääkärin, jonka avulla ongelmavyyhti alkoi selvitä. Olen kertonut tästä asiasta laajemmin kirjassani.
Omaa terveyttä ei saa laiminlyödä. Nyt olen viisaampi. Ehkä osaan olla itselleni myös hiukan armollisempi. Yhden asian tajusin kirkkaasti: terveyttä kannattaa todellakin hoitaa ajoissa, eikä odottaa sairastumista. Mahakipu, uniongelmat, alakulo, jatkuvat flunssat, keskittymiskyvyn aleneminen tai mikä tahansa hyvää elämää häiritsevä alavireys joko fyysisessä tai henkisessä jaksamisessa täytyy ottaa tosissaan. Tiedän, että moni yrittäjä painaa menemään arjessaan puolivaloilla. Saikulle ei jäädä noin vaan. Mutta kuka hoitaa hommat, jos oma terveys notkahtaa?
Tämä vuosi on ollut toisenlainen. Alkuvuodesta työni painottui kirjoittamiseen. Kesällä vietin pitkän loman. Syksyllä olen tehnyt kirjan promoja, yritysvalmennuksia, kirjoittanut, opiskellut ja suunnitellut firman ja oman urani tulevia kuvioita. Aloitin syksyllä lääketieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa ja suoritan vihdoin loppuun myös aiemmin kesken jäänyttä urheiluravitsemuksen Precision Nutrition Certificatea.
Tämä syksy on ollut oikeastaan leppoisampi kuin mikään syksy vuosikausiin. Voin luottaa siihen, että tiimimme hoitaa valmennukset ja yrityksen toiminta pyörii mukavasti. ”Minä itse” -ihmiselle luottamuksen rakentaminen on ollut oppimisen paikka. Mutta yrittäjyys on kasvattanut minua ihmisenä, valtavasti. Tämä on ollut sellainen elämänkoulu, jota en vaihtaisi pois. Olen mokannut, oppinut ja kasvanut seuraavalle tasolle – uudestaan ja uudestaan. Vielä on opittavaa, mutta sehän ei lopu koskaan.
Yrittäjänä vain taivas on rajana. Ja ehkä juuri se yrittäjyydessä onkin kaikkein hauskinta.
Helsinki Paleon hyvinvointihaaste
Meidän rankempiin ja yksityiskohtaisempiin treeni- ja ravintometodeihimme pääset tutustumaan heti huomisesta lähtien Muscle Madness -valmennuksessa.
Tämä vuosi on ollut toisenlainen. Alkuvuodesta työni painottui kirjoittamiseen. Kesällä vietin pitkän loman. Syksyllä olen tehnyt kirjan promoja, yritysvalmennuksia, kirjoittanut, opiskellut ja suunnitellut firman ja oman urani tulevia kuvioita. Aloitin syksyllä lääketieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa ja suoritan vihdoin loppuun myös aiemmin kesken jäänyttä urheiluravitsemuksen