Toiminnallamme on aina jokin hyvä tarkoitus. Niin omituista kuin se onkin, jopa hölmöimmät tekomme ja arjen tapamme palvelevat jotain hyvää pyrkimystä. Tuomitsemme ja syyllistämme itseämme herkästi. Saatamme ajatella, että meillä on huono itsekuri, kun syömme herkkuja, tai olemme laiskoja, kun emme saa urheiltua. Iso osa stressistä saa alkunsa ajatuksista ja (usein epärealistisista) odotuksista sekä itseämme että toisia kohtaan.
Stressiin ja pitkäaikaiseen kuormitukseen liittyy paljon käyttäytymistä, joka ei usein ole linjassa omien arvojemme kanssa. Kurkistetaan tätä esimerkin kautta, joka löytyy suoraan Palaudu & Vahvistu Tehtäväkirjastani.
Ilman tietoisuutta elämme autopilotilla
Ensimmäisessä kuvassa näet tapahtuma-tunne-ajatus-toimintaketjun, joka etenee automaatiolla ilman että henkilö huomaa mitä hänessä tapahtuu. Hän käyttää itselleen ominaisia säätelykeinoja hankalien tunteiden ja ajatusten kanssa olemiseen ja sietämiseen. Tämä on hurjan inhimillistä, mutta ei välttämättä pidemmän päälle terveellistä.
Hyväksyvä tietoinen läsnäolo auttaa huomaamaan mitä meissä tapahtuu
Toisessa kuvassa henkilö on harjoittanut mindfulnessia. Tahtia rauhoittamalla hän alkaa huomata, millaisten tunteiden, ajatusten ja kehon tuntemusten myötä toiminta menee suuntaan, joka ei tee pitkällä aikavälillä hyvää. Ketjussa on useampi kohta, joiden kohdalla on mahdollista hidastaa ja muuttaa suuntaa.
Aluksi nämä hetket saattaa huomata vasta jälkikäteen, eikä suunnanmuutos vaikeassa tilanteessa vielä onnistu. Silloin kannattaa jatkaa harjoittelua. Ennen pitkää huomaat hetken keskellä, että pystytkin toimimaan toisin.
Toiminnan muuttaminen vaatii usein lukuisia toistoja: hidastamista, huomaamista ja hyväksymistä
Kolmannessa kuvassa henkilö huomaa mitä hänessä tapahtuu, kun toivottua ylennystä ei tulekaan ja voimakas pettymys hulvahtaa yli. ”Ohhoh, kylläpäs tunnenkin nyt voimakasta pettymystä. Aika tuomitsevia nämä minun ajatukseni. On varmasti tosi normaalia tuntea olonsa pettyneeksi, kun tämmöinen työ menee ohi jonka luulin jo olevan seuraava paikkani. Odotin sitä tosi kovasti.”
Ärsykkeen ja reaktion väliin on harjoittamisen myötä tullut sen verran tilaa ja tietoisuutta, että onkin mahdollista toimia paremmalla, omien arvojen mukaisella tavalla.
Kauanko tällaiseen menee? Riippuu varmasti lähtötilanteesta ja tapahtumista. Toisilla meistä on paremmat säätelytaidot kuin toisilla. Tähän vaikuttaa esimerkiksi tärkeimpien ihmissuhteidemme turva, saamamme hoiva läpi eliniän ja ne taidot joita olemme oppineet lapsesta saakka esimerkiksi vanhemmiltamme.
Itse huomasin, että reilun vuoden säännöllisen mindfulness-harjoituksen ja psykoterapian jälkeen alkoi olla monia “isompia” tilanteita, joissa aiemmin voimakas automaatio olisi ohjannut minua toimimaan tietyllä tavalla ja nyt pystyinkin toimimaan viisaammin. Toisen vuoden aikana muutos oli jo merkittävä.
Välillä vanhoihin automaatioihin valuu takaisin, mutta enää ne eivät pidä otteessaan kuten ennen. On helpompaa huomata haavoittuvuustekijöitä ja osoittaa itseä kohtaan myötätuntoa, vaikka toimisinkin tyhmästi. Itselleni tyypillisimpiä tapoja on pullottaa kurjia tunteita ja työntää niitä sivuun, kunnes jossain kohti esimerkiksi väsymyksen myötä tunnelasti vyöryy yli. Tätä koitan opetella – tunteiden tuntemista siinä hetkessä kun ne viriävät, niiden sallimista ja nimeämistä.
Kyllä tässä haastetta riittää koko elämäksi. Tuskin kukaan tulee näissä asioissa valmiiksi!
Oletko joskus kokenut sen tilan, kun teet jotain hyvin keskittyneesti ja positiivisessa mielentilassa, täysin tekemiseesi uppoutuen? Sillä tavoin, että ajantaju katoaa ja jälkeenpäin aika tuntuu hävinneen hämmästyttävällä tavalla jonnekin?
Se mitä teet ei välttämättä ole helppoa, vaan saatat keikkua taitojesi rajoilla niin, ettei mielessäsi mahdu olemaan mitään muuta kuin se mihin keskityt. Tekemisessä tai olemisessa voi olla syvää iloa ja tunne uppoutumisesta. Jälkikäteen miettiessä se tuntuu sujuneen omalla painollaan ilman pakottamista. Tätä kutsutaan flow’ksi, ”optimaaliseksi kokemukseksi”.
Positive Psychology Practitioner -koulutuksen toisena osa-alueena oli uppoutuminen. Tämä osa-alue olikin todella mieluinen. Uppoutumisen teemaan liittyvät mm. yllä kuvattu flow ja mindfulness.
Uppoutumisella tarkoitetaan kokemusta, jossa olemme läsnä tässä hetkessä. Monelle flow on varmasti terminä tuttu ja se liittyy uppoutumiseen. Flow on se ihana kokemus, kun olemme täysin läsnä, keskittyen voimakkaasti siihen mitä teemme, taitojemme rajojen kanssa sopivassa suhteessa. Liian helppo tai liian vaikea tekeminen ei vie meitä flow’hun. Flow-kokemuksessa tietoisuus itsestä vähenee (kerrankin ”sisäinen höpöttäjä” on hiljaa) ja usein aika tuntuu pysähtyvän tai katoavan.
Minulla flow syntyy nykyisin useimmiten ratsastaessa. Tunti katoaa kertakaikkiaan vain jonnekin ja samaan aikaan tuntuu että olen hevosen selässä päättymättömässä nykyhetkessä, en missään muualla. Usein hepan selästä nousemisen jälkeen olo on jollain tavalla puhdistunut, elpynyt ja positiivisella tavalla rennon raukea. Ellei sitten alla ole ollut otus, jonka kanssa en löydä minkään sortin yhteyttä – silloin ei flow’ta ole näköpiirissä!
Flow-tila syntyy siis silloin, kun haastetta on riittävästi ja kyvykkyytemme suoriutua haasteesta on riittävän korkea.
Flow on tutkimusten mukaan yhteydessä positiiviseen affektiin, eli henkilön luontaiseen taipumukseen kokea positiivisia tunteita.
Voisiko siis olla niin, että kun flow-tiloja saa kokea yhdellä elämänsä osa-alueella – vaikkapa harrastuksessa – niin tämä hyvä suorastaan ”valuu” muihinkin elämän osa-alueiseen, kuten perhe-elämään, parisuhteeseen tai työhön…? Oman kokemukseni mukaan näin on, joskaan en muista oliko PPP-koulutuksessa tästä puhetta.
Missä sinä olet kokenut flow’ta? Onko sun elämässäsi sellaisia kivoja asioita, joiden parissa tunnet olevasi vahvoilla oman osaamisesi suhteen, ja ne kuitenkin haastavat sinua sopivasti?
Kuva: Joylla (flow-luennolta PPP-koulutuksesta).
Mindfulness on halua kohdata itsensä ”nyt on näin” -asenteella
Mindfulness on osa uppoutumisen osa-aluetta. Mindfulness-tutkimukset ovat lisääntyneet suorastaan räjähdysmäisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mindfulnessia tutkitaan nykyisin hyvin moniin eri teemoihin liittyen: nopealla vilkaisulla listalta löytyy mm. ahdistus, lasten koulunkäynti, krooninen kipu, diabetes ja traumoista selviytyminen. Tässä ajattelin kuitenkin kertoa omista kokemuksistani, sillä voin käsi sydämellä todeta, että mindfulness on yksi vaikuttavimmista asioista jonka olen omaan hyvinvoinnin työkalupakkiini lisännyt.
Aloitin mindfulness-ohjaajakoulutuksen syksyllä 2016. Olin kesällä joutunut jäämään uupumuksen, PTSD:n ja masennuksen takia sairauslomalle eikä vointini ollut häävi. Poissa oli kaikki se innostus, uteliaisuus ja oppimisen halu jotka olivat määrittäneet monin tavoin elämääni koko yrittäjyyteni ajan. Oli vain järkyttävä väsymys, ilottomuus, vaihteleva ahdistus ja alakulo, arkea häiritsevät pelot ja toivottomuus.
En voi sanoa, että olisin hyväksynyt näitä olotiloja, saati kokenut myötätuntoa itseäni kohtaan. Niitä mindfulness-harjoitusten myötä kuitenkin alettiin harjoittelemaan pieni askel askeleelta. Viikottainen psykoterapia auttoi myös tässä. Aika monta kertaa on saanut itselleen todeta, ”nyt on näin”. Nyt on näin siitä huolimatta, että toivoisi asioiden olevan toisin.
Mindfulnessilla tarkoitetaan hyväksyvää, tietoista läsnäoloa. Sitä, että tietoisesti käännämme huomion tähän hetkeen ja siihen millaisena se ikinä meille aukeneekaan: ajatuksiin jotka lipuvat mielen läpi, tämän hetken tunnetilaan, kehon tuntemuksiin ja näistä syntyviin toimintaimpulsseihin. Voimme katsoa, kuunnella, haistaa, maistaa ja tuntea tietoisesti aistimuksissa viipyillen. Pyrimme aistimaan tämän hetken kokemustamme hyväksyvällä asenteella, myötätuntoisesti. Pyrkimys ystävällisyyteen ja ”ei-arvosteluun” on tärkeä osa mindfulnessia.
Mindfulness on yksinkertaista, mutta ei helppoa
Alkuun mindfulness-meditaation saaminen arkeen oli todella, todella vaikeaa. Kaksivuotisen koulutuksen aikana harjoitus kuitenkin vähitellen asettui arkeeni ja aloin huomata merkittäviä positiivisia hyötyjä. Mindfulness-meditaatio oli erilaista kuin miten olin meditoinut aikaisemmin. Siinä missä aiempi meditaatioharjoitukseni piti sisällään lähinnä hengitys- ja visualisointiharjoituksia, nyt mukaan tulivat keholliset meditaatioharjoitukset ja pyrkimys sanoittaa omaa kokemusta harjoituksen jälkeen.
Koska käymäni koulutus tähtäsi siihen, että voisin ohjata 8-viikkoisia Mindfulness-Based Stress Reduction -kursseja, teimme pitkälti samoja harjoituksia joita MBSR-koulutuksessakin tehdään. Näitä olivat mindfulness-kehomeditaatio, mindfulness-istumameditaatio ja mindfulness-jooga. Omien kokemusten ja tuntemusten avaaminen koulutusryhmälle ja omalle harjoituskaverille oli todella tärkeä osa prosessia.
Kun aloitin mindfulnessin harjoittamisen, olin vielä varsin ankara, vaativa ja kriittinen itseäni kohtaan. Niinpä myös odotukseni meditaation ”onnistumisesta” olivat jokseenkin epärealistisia. Väistelin harjoituksia, jotta en tekisi niitä väärin. Aika pian huomasinkin, että hyvänen aika – ihan hirveän paljon oman elämäni tekemisiä määrittää se, teenkö asioita ”oikein” vai ”väärin”. Vaikka kuinka olin lempeä ja armollinen muille ja muiden tekemisille, itseäni kohtaan olin kuitenkin vaativa. Tämä oli iso oivallus. Aloin tarkastella tätä taipumustani mindfulness-harjoitusten kautta.
Mindfulnessin hyödyt – oma kokemukseni
Jossain vaiheessa mindfulnessin hyödyt alkoivat olla käsinkosketeltavia. Siinä missä ennen en tuntunut olevan läsnä oikein missään, pystyin nyt tulemaan ulos päästäni ja palaamaan kehooni melkein missä tahansa. Kun juoksin kiireessä bussipysäkille, tulin tietoiseksi kehostani ja vein huomion jalkoihini, rauhoitin hengitystäni ja kiirettäni. Kun riitelimme puolisoni kanssa, huomasin hetken jossa henkeni meinasi salpautua, halusin paeta paikalta ja mennä toiseen huoneeseen itkemään – ja pystyinkin sanomaan tämän ääneen. Kun olin lupautunut taas jonnekin kissanristiäisiin vain velvollisuudesta ja lähtöpäivänä olin totaalisen poikki, pystyinkin huomaamaan väsymykseni ja levon tarpeeni, ja toteamaan että nyt jään kotiin palautumaan.
Mindfulnessin (ja psykoterapian) kautta aloin tunnistaa paremmin omia tunteitani, tarpeitani ja reaktioitani. Aloin huomata hetkiä, joissa haluaisin oikeasti olla läsnä enkä henkisesti sadan kilometrin päässä miettimässä jotain siinä hetkessä epäolennaista työasiaa. Huomasin lumen narskumisen kenkien alla. Huomasin lapseni pienen pehmeän kehon, jota sain rutistaa aamulla herättyämme. Huomasin porkkanan heleän oranssin, kun pilkoin sitä leikkuulaudalla tehdessäni perheelle ruokaa.
Niin paljon hetkiä, jolloin autopilotti oli aiemmin ohjannut minut vain toimimaan ja ajettelemaan lisää. Ei tuntemaan, aistimaan, kuulemaan ja huomaamaan. Hidastamaan.
Huomasin myös ylikierroksilla käyvän mieleni kun heräsin kello kahdelta yöllä keskeltä unta – ja tiesin että mieli rauhoittuu, kun palautan huomion kehooni. Huomasin ”pitäisi”-ajatukset jotka piiskasivat minua tekemään asioita, jotka eivät palvelleet hyvinvointiani. Ja kun aloin huomata, pystyin muuttamaan käyttäytymistäni. Ja kuten Viktor E. Frankl on viisaasti todennut, näissä hetkissä on todella mahdollisuus kasvuun ja vapauteen.
Kuva on Ulrika Björkstamin ja minun Resilienssi ja palautuminen -yhteisluennon slide. Luennolla käsittelemme mm. mindfulnessin hyödyntämistä stressinsäätelyn ja resilienssin voimavaratekijöinä.
Mindfulnessin neljä avaintaitoa
Kirjassa Voimaa – Hyvän elämän polku (K. Lipponen, A. Litovaara, A. Katajainen) kuvataan mindfulnessin neljää avaintaitoa näin:
Taito huomata, että huomiosi ei ole siellä, missä haluaisit sen olevan
Taito siirtää huomio pois sieltä, missä et halua sen olevan
Taito sijoittaa huomio sinne, mihin haluat
Taito pitää huomio siellä, missä haluat sen olevan
Mistään tämän mystisemmästä mindfulnessissa ei siis ole kyse – nämä ovat taitoja, joista on hyötyä aivan tavallisessa arjen elämässä. Ei siis tarvita lootusasentoa, ei suitsukkeita, ei meditaatiotyynyä tai mitään muutakaan härpäkkeitä. Mindfulnessin harjoittamiseen tarvitaan vain riittävästi itsekuria asettua paikalleen ja harjoitella näitä taitoja vaikka sitten äänitteen avulla tai menemällä alkuun kurssille. Tästä on käytännössä kyse kaikessa meditaatioharjoittelussa. Huomaamisesta, ja huomion tarkoituksellisesta siirtämisestä tiettyyn meditaation kohteeseen (kuten vaikka hengitykseen tai mantraan), sekä sen pitämisestä tuossa kohteessa. Heikommalla tai paremmalla menestyksellä!
Helpottavana tietona voinen kertoa, etten edelleenkään vuosien harjoittamisen jälkeen kykene meditoimaan niin, etteivätkö ajatukseni harhailisi. On iso harhaluulo, että pitäisi olla levollinen meditoidakseen, tai kyetä pitämään mieli tyhjänä. Olen meditoinut vihaisena ja tylsistyneenä, levottomana ja surullisena, innostuneena ja väsyneenä. Eniten merkitsee halu tutkia tätä hetkeä ystävällisellä asenteella.
Mindfulnessilla on paljon tutkittuja hyötyjä. Kuva on kirjasta Voimaa – hyvän elämän polku.
Positiivista psykologiaa kuvataan hyvän elämän tieteeksi. Se on psykologian haara, jonka keskiössä on ihmisen hyvinvointi, kukoistus, vahvuudet ja voimavarat sekä näiden kehittäminen.
Positiivinen psykologia keskittyy ihmisessä ja yhteisöissä olevaan hyvään ja sen kasvattamiseen
Positiivisen psykologian tutkimusaiheisiin kuuluvat esimerkiksi:
positiiviset tunteet kuten kiitollisuus, ilo, myötätunto, onnellisuus ja toivo,
vahvuudet ja niiden hyödyntäminen elämän eri osa-alueilla, esimerkiksi positiivinen pedagogiikka jota voidaan hyödyntää koulumaailmassa ja mm. auttaa oppilaita tunnistamaan ja käyttämään omia luonteenvahvuuksiaan,
merkitys: merkityksellinen työ ja elämä,
uppoutuminen, työn imu, mindfulness ja flow
traumaperäinen kasvu ja resilienssi eli muutoskykyisyys,
aikaansaamisen eri osa-alueet kuten motivaatio, flow ja sinnikkyys
ihmissuhteet ja niihin liittyvät teemat, kuten vuorovaikutus, rakkaus, empatia, myötätunto ja itsemyötätunto sekä
keho-mielen hyvinvointi ja positiivinen terveys.
Toisin sanoen kaikki se, joka saa meidät kukoistamaan ja parantaa elämänlaatuamme. Positiivinen psykologia tutkii sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Näitä asioita ei tutkita vain yksilötasolla, vaan myös yhteisöjen ja organisaatioiden näkökulmasta.
Meillä positiivinen psykologia on kulkenut valmennuksissa mukana ihan alusta saakka, vaikka en osannut vuosikausiin nimetä tiettyjä valmennusteemoja ja -tehtäviä siihen liittyviksi. Esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen on yksi tunnetuimmista positiivisen psykologian interventioista. Sitä meillä on käytetty vuodesta 2009 saakka!
Positiivisen psykologian teemat sitoutuvat tiiviisti niihin asioihin, joita haluamme valmennusasiakkaidemme kanssa vahvistaa. Arvomaailman kirkastaminen ja omien arvojen mukainen elämä, optimismi, omien vahvuuksien tunnistaminen, toiveikkuuden vahvistaminen, kiitollisuus ja ilo pienistäkin edistysaskeleista, myötätunto, stressinsäätelytaitojen opettelu esimerkiksi mindfulnessin avulla, itsearvostuksen ja itsevarmuuden lisääntyminen omaa hyvinvointia kunnioittavien tekojen kautta… yhtymäkohtia on lukemattomia.
Onko positiivinen psykologia pakkopositiivisuutta?
Positiivinen psykologia ei tarkoita tekopirteyttä tai toksista positiivisuutta – sitä että hampaat irvessä hymyillään vaikka elämä heittäisi kunnolla kapuloita rattaisiin.
Ehkä helposti ajatellaan, että positiivinen psykologia on kevyttä self-helppiä – peilin edessä hoettavia voimalauseita, kurjan väkisin kääntämistä kivaksi tai mielen voiman käyttämistä siten että vaikeat tunteet sivuutetaan. Ero yltiöpositiiviseen ajatteluun ja ”fake it ’til you make it” -tyyliseen menestys- ja onnellisuushumppaan on se, että positiivisen psykologian taustalla on tutkimusta.
Vaikka positiivisen psykologian tutkimukset keskittyvät myönteisiin tunteisiin ja kokemuksiin kuten toivoon, onnellisuuteen, kiitollisuuteen ja myötätuntoon, tämä ei tarkoita sitä että hankalat tunteet ohitettaisiin. Tunteiden tunnistamisen ja säätelyn taitojen vahvistaminen sekä tunteiden moninaisuuden tutkiminen on yhtä lailla positiivisen psykologian kenttää.
Monet tunteet ovat ns. ambivalentteja: eivät vain positiivisia tai negatiivisia. Esimerkiksi suru mielletään negatiiviseksi tunteeksi, mutta sitä voidaan katsoa myös toisesta näkökulmasta. Suru kertoo rakkaan ja tärkeän menetyksestä ja kaipauksesta, siitä millä on ollut merkitystä meille. Usein suru myös luo yhteyttä ihmisten välille, jos kykenemme jakamaan sen toisten kanssa ja antautumaan toisten kannatteluun.
Vaikka positiivinen psykologia on vielä melko tuore psykologian haara, on 20 vuoden aikana ehtinyt jo kertyä aimo kasa tutkimustietoa näiden aihepiirien merkityksestä hyvinvoinnille. Näihin pureudun tulevissa blogiposteissa, sillä tämä postaus aloittaa blogisarjan jossa käsittelen positiivisen psykologian aihepiirejä ja reflektoin myös Positive Psychology Practitioner -koulutuksessa oppimiani asioita.
Positiivisen psykologian koulutusta suomeksi: kokemuksia Positive Psychology Practitioner -koulutuksesta
Positive Psychology Practitioner -koulutus on suomenkielinen Joyllan ja Tampereen kesäyliopiston yhteistyössä järjestämä 32 opintopisteen koulutus, joka perehdyttää positiivisen psykologian teemoihin ja työkaluihin. Koulutus on vihdoin osaltani loppusuoralla lisäajan puitteissa – kiitos superpaljon joustosta Joyllalle ❤️
Olen kamppaillut aika tavalla oman uupumukseni jälkeen kognitiivisen suorituskyvyn haasteiden kautta. Esimerkiksi mieleenpainamisen kyky ja aikaansaaminen ovat ottaneet rankasti osumaa. Välillä ihan vain luentojen kuunteleminen on ollut mahdottomuus, kun tuntuu että aivot eivät suostu ottamaan mitään uutta asiaa vastaan. En siis ole pystynyt tekemään koulutusta normaalilla aikataululla, mutta on ollut upeaa että Joyllalla ollaan ymmärretty tämä ja olemme pystyneet muokkaamaan aikataulua sellaiseksi, että saan ennen pitkää homman pakettiin.
Kukoistuksen kehys eli PERMA
Positive Psychology Practitioner -koulutuksessa käydään läpi positiivisen psykologian aihepiirejä PERMA-kehyksen kautta. PERMA on positiivisen psykologian ”isän”, psykologian professori Martin Seligmanin malli kukoistuksesta. PERMA tulee sanoista positive emotions, engagement, relationships, meaning ja accomplishment.
Kukoistuksen kehys eli PERMA-hyvinvointimalli. Kuvan lähde: Joylla.
Minun käymäni Joyllan koulutus oli puolen vuoden mittainen, ja nyt koulutus on pidentynyt kahdeksaan kuukauteen. Se aikana käydään todella kattavasti läpi kukoistuksen kehyksen osa-alueita luentojen, verkkotapaamisten ja itseopiskelun kautta. Koulutuksesta ja tulevien ryhmien aikatauluista voi lukea lisää täältä.
Vaikka teemat olivat itselleni monin tavoin tuttuja jo ennen PPP-koulutuksen alkua, tuli koulutuksessa silti paljon uutta ja vanhempi tieto jäsentyi jotenkin selkeämpään muotoon omassa mielessäni. Etenkin todella vahva painotus tutkimustietoon jäi positiivisena mieleen. Monilla luennoilla käytiin myös läpi kritiikkiä, jota tutkimuksia ja yleisesti positiivisen psykologian eri teemoja kohtaan on annettu. Minusta tämä oli jotenkin vaikuttavaa ja loi sellaisen ilmapiirin, että koulutus on tieteeseen pohjautuvaa. Tiede pyrkii aina kumoamaan itseään, eikä positiivinen psykologia ole tästä erillinen.
Ehkä mieleenpainuvimpana itselleni tässä koulutuksessa jäivät luennot vahvuuksista. Teimme VIA Character Strengths -kyselyn (saatavilla ilmaiseksi täältä) ja saimme kuunnella luennot kaikista eri vahvuuksien osa-alueista sekä miettiä kuinka omia vahvuuksia voisi tuoda enemmän mukaan omaan arkielämään. Kaikilla vahvuuksilla voi olla myös haittapuolensa, ja näistä oppiminen luennoilla oli myös tosi kiinnostavaa.
Omassa testissäni merkittävimmiksi luonteenvahvuuksiksi tulivat nämä:
Jotenkin tämän osa-alueen kautta sain itseltänin ”luvan” siihen, että kauneuden ja erinomaisuuden arvostus (ykkösvahvuuteni) on omassa arjessani tärkeä osa hyvinvointiani. Aikaisemmin herkästi ajattelin, että se on tavallaan ”turhaa” ja mitään tuottamatonta, ja olen vain toisinaan turhan nipo asioiden laadun ja estetiikan suhteen… mutta nyt tajuan, että kyse onkin omasta vahvuudestani jota voin hyödyntää niin tavallisessa arjessa kuin myös työssäni.
Kauniiden hetkien huomaaminen ja luominen – olipa kyse sitten pysäyttävän upeasta maisemasta luonnosta, aamukahvista näteimmässä suosikkimukissani tai kauniista luentoslideistä – tuo minulle merkitystä ja iloa.
Kerron tulevissa blogipostauksissa lisää myös vahvuuksista, niiden tunnistamisesta ja hyödyntämisestä. Jos positiivisen psykologian aihepiirit kiinnostavat, helppo tapa sukeltaa niihin on Voimaa – hyvän elämän polku -kirja.
Voin täydestä sydämestä suositella PPP-koulusta kaikille – se antaa paljon ajattelemisen aihetta sekä omaan elämään että työelämän kehittämiseen. Seuraavan Positive Psychology Practitioner -koulutuksen startti on marraskuussa, vielä ehtii mukaan!
Jonkin aikaa sitten resilienssitohtori, poliisin Karhu-ryhmän entinen johtaja Harri Gustafsberg kysyi minua mukaan mielenkiintoiselta kuulostavaan projektiin. Harrin viikkoihin kuuluu usein paljon reissaamista: koulutus- ja luennointimatkoja, televisiosarjan kuvausta ja milloin mitäkin. Ei varsinaisesti helpoin mahdollinen arki säännöllisen syömisen kannalta.
Harri toivoi, että tekisimme yhdessä välipalatuotteen, joka kulkisi mukana ja ravitsisi sekä kehoa että mieltä. Jotain pikkuisen parempaa kuin tavalliset proteiinijuomat. Ja niin syntyi The Mind Powder: jauheesta veteen sekoitettava juoma, josta saat proteiinia, marjoja ja maitohappobakteereja kaikki yhdestä tuotteesta.
Kuusi yleistä kompastuskiveä syömisessä
Minulle itselleni ei ole ollenkaan tavatonta miksailla keittiössäni smoothieen kaikkea marjoista ja hedelmistä superfoodjauheisiin. Harrille ja monelle muulle tuo ei kuitenkaan ole ihan sitä tavanomaisinta arkea, eikä se myöskään houkuta. Kehon ja mielen suorituskykyä täytyy pystyä pitämään yllä vähällä vaivalla. Omilla asiakkaillani näen usein mm. tällaisia kompastuskiviä ruokavaliossa:
Ruokarytmi on epäsäännöllinen.
Aamupalalla on liian vähän proteiinia.
Välipala jää välistä.
Kasvikset jäävät liian vähiin ja marjoja tulee syötyä liian vähän hedelmiin nähden.
Kala joko puuttuu ruokavaliosta tai sitä syödään liian harvoin.
Illalla syöminen riistäytyy käsistä, kun päivällä on tullut syötyä epäsäännöllisesti. Tai viikonloppuna tulee syötyä vähän väliä, koska viikolla on syöty liian vähän ja epäsäännöllisesti.
Ihan kaikkia näistä ei The Mind Powderilla pysty korjaamaan – kalarasvat tai kalaproteiini välipalajauheessa ei kuulosta kauhean miellyttävältä 😀 Mutta useampaa haastetta voidaan tämän jauheen avulla taklata, jos se tuntuu itselle hyvältä ja helpolta vaihtoehdolta.
Mitä The Mind Power -juoma sisältää?
Lihasmassan säilymistä ja kasvua sekä luuston normaalina pysymistä edistävää proteiinia heraproteiinin muodossa
Runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita, flavonoideja ja antioksidantteja sisältäviä marjoja
Heraproteiini sisältää täydellisen aminohappokoostumuksen. Aminohappoja tarvitaan mm. lihasten proteiinisynteesiin ja aivojen hermovälittäjäaineiden tuotantoon. Heraproteiinin on havaittu tutkimuksissa saavan tehokkaasti aikaan kylläisyydentunnetta, vähentävän elimistön hapetusstressiä ja tulehdusta sekä tasapainottavan verenpainetta.
Mustikka, mustaherukka, puolukka ja mansikka sisältävät terveydelle tärkeitä vitamiineja, kivennäisaineita ja erilaisia polyfenoleja sekä kuitua. Tutkimuksissa on havaittu marjojen olevan hyödyllisiä aivojen terveydelle. Marjojen tehoaineet hillitsevät matala-asteista tulehdusta, jonka uskotaan nykyisin olevan monien kroonisten sairauksien taustalla. Tulehdus heikentää elimistön palautumiskykyä ja lisää väsymyksen tunnetta.
LactoSpore-maitohappobakteerit (Bacillus Coagulans MTCC 5856 -kanta) ovat erittäin vakaita: itiöt selviytyvät mahan happaman sisällön läpi paksusuoleen saakka. Tämän jauheen voi lisätä vaikka kuumaan puuroon, ja maitohappobakteerit säilyvät silti toimintakykyisinä perille asti.
Kolme tapaa käyttää The Mind Powderia
Tapa 1: Täydennä aamupalaa tai muuta ateriaa The Mind Powderilla
Tässä varsin tavallinen suomalainen aamupala: leipää juustolla, ja bonuksena vielä omena (hedelmää tai mitään muutakaan kasvista ei valitettavasti monelta aamiaiselta löydy). Ongelma tällaisessa aamupalassa on niukaksi jäävä proteiininsaanti. Runsaampi proteiini aamupalalla auttaa pitämään olon kylläisenä pidempään ja olon skarppina töissä. Lasissa minulla on tässä 2 mittaa The Mind Powderia sekoitettuna kolmeen desiin vettä. Ahne kissani Hippu haluaisi syödä juustot leivältäni 😀
The Mind Powderilla voi helposti lisätä myös jogurtin proteiinimäärää. Suosittelen syömään aamupalalla ainakin 20 grammaa proteiinia. Parista desistä jogurttia tulee vasta noin 7 grammaa. Kun sekoitat 1-2 kauhallista The Mind Powderia joukkoon, nostat heti jogurttiaamiaisen proteiinimäärää ja saat samalla lisäyksellä marjoja ja maitohappobakteereja.
Tapa 2: Lisää The Mind Powder puuron kaveriksi juomana tai sekoita suoraan puuroon
Yllä olevassa kuvassa on mun iltapuuroni, jonka kaveriksi olen tehnyt The Mind Powder -juoman. Aina ei tee mieli syödä raejuustoa tai jäisiä marjoja puurossa – tykkään eniten puurostani pelkällä kookosöljysilmällä. The Mind Powderin sisältämät itiömuotoiset LactoSpore-maitohappobakteerit ovat siitä poikkeuksellisia, että ne eivät tuhoudu kuumassa kuten tavalliset maitohappobakteerit. Tämän jauheen voit siis lisätä halutessasi vaikka kuumaan puuroon, ja maitohappobakteerit säilyvät silti toimintakykyisinä perille asti.
Tapa 3: Sellaisenaan välipalaksi
Kolmas tapa on kaikessa yksinkertaisuudessa sheikata jauhe veteen ja kulauttaa alas. Tämä sopii etenkin heille, joilla muuten välipala tai aamupala jäisi kokonaan välistä.
Itse olen napannut juoman esimerkiksi ratsastustunnin jälkeen, keskellä siivoustalkoita ja sellaisina iltapäivinä, kun olen tehnyt vähän turhan tiiviisti töitä. Tiedän ettei ole hyvä lähteä hakemaan poikaani iltapäiväkerhosta syömättä välipalaa – väsyneenä ja nälkäisenä en ole aina kauhean kiva äiti. Ei, edes hyvinvoinnin ammattilaiset eivät muista aina syödä, siksi on hyvä olla nopeita vaihtoehtoja. Se ettei aina ehdi ja muista on kovin inhimillistä.
Kuten tuttavani Satu, kahden pienen lapsen hoitovapaalla oleva äiti, kirjoitti mulle Whatsappissa: ”Ihanan kuuloinen uutuus teiltä tullut Harrin kanssa, kuulostaa tosi hyvältä! Mulla tuppaa herkästi kiireessä välipala unohtua tai ei vaan tee mieli syödä. Ehkä pakko tilata!”
Täydellisessä maailmassa tietysti kaikki meistä söisivät viisi optimaalista ateriaa päivittäin tasaisin väliajoin… mutta niin kauan kun maailma ei ole täydellinen, pitää mennä sillä mitä se nyt on 🙂
Sunnuntain webinaari oli erilainen kuin webinaarit yleensä: pidin verkkomuotoisen workshopin, jossa kuuntelijat pääsivät kanssani pohtimaan omia tavoitteitaan teemalla ”Kuinka kuntoon kesän jälkeen?”.
Mietimme workshopissa, mitä sellaisia asioita elämässä ja hyvinvoinnissamme on joita emme enää halua ja mitä sen sijaan haluaisimme niiden tilalle. Joskus on vaikeaa hahmottaa, mitä oikeastaan haluaa. Olo saattaa olla sekava omien tavoitteiden kanssa, kun on niin monta juttua mitä pitäisi korjata. Ehkä silloin helpottaa, kun kirjoittaa mitä ei halua – esimerkiksi kipeää mahaa, jatkuvaa väsymystä ja vetämätöntä oloa. Kun nämä kääntää toisin päin, ymmärtää mitä oikeastaan haluaa. Tässä tilanteessa se olisi kivuton ja hyvältä tuntuva maha ja virkeä olo.
Pohdimme päämäärätavoitteita ja prosessitavoitteita. Päämäärätavoite on jotain minkä voit mitattavasti saavuttaa, esimerkiksi 70 kilon paino tai se että jaksaa vetää ainakin yhden leuanvedon omalla painolla.
Prosessitavoitteet ovat käyttäytymistä, jota toistetaan päämäärätavoitteen saavuttamiseksi. Esimerkiksi painotavoitteeseen pääsemiseksi pitää jaksaa ja muistaa syödä säännöllisesti ja riittävän fiksusti, pitää nukkua tarpeeksi jotta univaje ei kostaudu syöpöttelynä ja pitää (mitä todennäköisemmin) liikkua 3-5 kertaa viikossa riittävällä intensiteetillä. Leuanvetotavoitteeseen sen sijaan pitää esimerkiksi alkaa treenata 2-4 kertaa viikossa kuntosalilla, hankkia ohjelma osaavalta valmentajalta ja huolehtia palautumisesta riittävän unen ja ravinnon osalta.
Näiden lisäksi mietimme tunnetavoitteita (niitä varten pdf-työkirjan saat kun lähdet mukaan Hyvän olon hormonidieettiin, tätä en jakanut webinaarissa). Jos päämäärätavoitteet ovat hukassa, voi tunnetavoite kutsua enemmän. Vaikkapa se, että haluaa arjessaan tuntea enemmän levollisuutta. Sen jälkeen pohditaan, mitä pitää tehdä jotta voi tuntea levollisuutta? Jos kokee, että levollisuus syntyy vaikkapa metsäkävelyistä, niin sitten lisätään niitä. Tai jos haluaa lisää hyväntuulisuutta, niin mitä pitää lisätä jotta se toteutuu? Esimerkiksi nähdä ystäviä viikottain tai aloittaa jokin vanha, mutta unohtunut harrastus joka saa hyvälle tuulelle.
Minun valmennukseni ovat aina kokonaisvaltaisempia kuin pelkkiä ohjelistauksia siihen, miten saa röllömahan pois tai selluliitin pois pyllystä. Ei noissakaan tavoitteissa mitään vikaa ole, mutta haluan tuoda kokonaisvaltaista ymmärrystä siihen, miten monesta eri asiasta meidän hyvinvointi koostuu. Vähän kuten eräs naisasiakkaani kerran totesi:
”En saanut kiloja pois laihduttamalla ja itseä ruoskimalla, mutta rakastuminen ja turvallinen parisuhde luonnossa liikkumisesta pitävään mieheen hävittivät 10 kiloa vyötäröltä ja lantiolta.”
On mahdollista omistaa mieletön sixpack tai sileä iho pyöreissä pakaroissa ja silti voida huonosti ja olla väsynyt. Ulkonäkö yksinään ei usein tuo sitä mitä me tavoitteillamme tavoitellaan. Tavoitteiden takana on jokin tunne, jota kaipaamme.
Eli seuraavaksi suosittelenkin, että lataa videolla viitattu pdf-työkirja alta, printtaa se ja nappaa kynä käteen:
Sen jälkeen laita video pyörimään tämän postin alusta. Antoisia kuunteluhetkiä!
Tässä webinaarin sisältö:
00:00: Esittelyt ja alkufiilistelyt
04:21: Jos on tarkoitus päästä kesän jälkeen kuntoon, mitä kannattaa ensimmäisenä miettiä – Mitä et halua? vs Mitä haluat?
12:55: Minkälainen on hyvä tavoite terveydessä, hyvinvoinnissa ja arjen aherruksessa? Päämäärätavoitteet ja prosessitavoitteet
33:00: Tapojen muuttaminen ja niissä onnistuminen, tiukkojen dieettien sudenkuopat
42:45: Viisi kertaa miksi -tehtävä eli miksi tavoitteesi saavuttaminen on sinulle tärkeää?
50:30: Mitä ovat tunnetavoitteet ja miksi ne ovat hyviä?
01:06:00: Katsojakysymyksiin vastauksia:
– Miten pitää kiinni hyvistä rutiineista?
– Vinkkejä gluteenittomaan ja maidottomaan kasvisruokavalioon? => Tutustu VegMeals-ateriasuunnitelmiin ja resepteihin
– Miten masennusta sairastavan olisi hyvä lähteä liikkeelle elämäntapamuutoksessa?
– Maidottomia välipalavinkkejä? => Puhdistamon Puhdas Snack -patukat ovat käteviä, koodilla KAISAJAAKKOLA saat 15 % alennuksen koko verkkokaupan valikoimasta
– Miten pääsee eroon selluliitista?
– Onko salitreeni välttämätöntä vai riittääkö kehonpainotreeni?
– Mitä vaatii, että pääsee tietynlaiseen kuntoon (rasvaprosentin osalta)? => Cost of getting lean, tutustu infograafiin
————————
Jos haluat lähteä minun kanssani tutkimaan näitä asioista vielä tarkemmin ja kaipaat tukea omaan muutokseesi, niin vielä tämän viikon ajan voi lähteä mukaan maanantaina alkaneeseen Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennukseen. Viimeisiä paikkoja viedään nyt, joten toimi jos haluat mukaan – olet lämpimästi tervetullut ❤️?
Seurasin tuossa vierestä, kun Joni piti ravintovalmentajalleen Annalle ruokapäiväkirjaa ja mittaili syömisiään vajaan viikon ajan. Tämä pikku kokeilu herätti kiinnostavia keskusteluita meidän kotikeittiössä. Aina ei varmasti ole helppoa olla ravintovalmentajan mies. Myönnän kyllä tyrkkiväni vihanneksia Jonin lautaselle ja muistuttavani vitamiineista… enkä ehkä aina pysty pitämään myöskään suutani kiinni miehen ruokahaaveista (”jos kaikki ruoka tuottais samat vasteet, söisin pelkkää Hesburgeria!”).
Jonin havaintoja Optimal Performancen Facebookissa. Jos et vielä seuraa meitä, niin tulepas seuraamaan tästä! Et koskaan missaa meidän postejamme kun klikkaat sivulla ”Liked” viwerestä kohtaa ”Following” ja laitat”notifications” ja ”see first” -asetukset päälle.
Joni havahtui ruokapäiviksensä kautta siihen, että riittävä tavallisen ruuan tankkaaminen säännöllisin väliajoin on aikamoisen haastavaa. Useampana päivänä hän tuli kotiin ja oli syönyt vasta aamupalan ja lounaan. Jos kello 17 energiaa on tullut 1200-1500 kaloria, niin se on urheilevalle miehelle (ja naiselle) melkoisen vähän. Jotta urheileva mies saa energiantarpeensa (n. 3000-3500 kcal) päivän mittaan täyteen, pitäisi kotiin tullessa olla valtaosa päivän ruuista jo syöty.
Mitä tästä energiavajeessa olosta seuraa? Biologia ottaa ohjat ja pyrkii ohjaamaan käyttäytymistä suuntaan, jonka kautta energiavaje saadaan paikattua. Verensokeri pitää saada ylös ja ruokaa koneeseen. Toisin sanoen alkaa tehdä mieli jotain energiapitoista herkkuruokaa. Aika monelle käy niin, että illan mittaan jääkaapin ovi lonksuu, leipä poikineen katoaa jonnekin mustaan aukkoon ja illan päätteeksi kaapeista menee vielä vierasvaratkin. Napostelemalla energiavajeen paikkaa helposti. Kun napostelu juurtuu tavaksi, heilahtaa energiansaanti heilahtaa herkästi plussalle. Tällöin pidemmällä aikavälillä rasvaa alkaa kertyä kroppaan.
Koska minä kokkaan meillä pääsääntöisesti puhdasta perusruokaa, niin se ei ole tolkuttoman energiapitoista. Sitä täytyisi siis syödä riittävän usein jotta elimistön energiantarve oikeasti tulee täytetyksi. Jos Joni tulee kotiin karmeassa nälässä syötyään aivan liian vähän pitkin päivää, ei nälkä lähdekään iltaruualla, koska iltaruuan energiamäärä jää liian vähäiseksi. Tämän myötä käy niin, että vaikka Joni söisikin päivällisen kello 18, niin energiavaje on edelleen olemassa. Tässä vaiheessa päivää energiansaanti saattaa olla jossain 2000-2200 kalorin paikkeilla. Ollaan siis jopa yli kolmannes miinuksella kulutukseen nähden.
Joku voisi ajatella että ”hei, mahtavaa – tuollahan siis laihtuu!” – mutta tämä on ajatteluansa. Nimittäin kroppa ei tykkää rankasta energiavajeesta. Energiavaje tarkoittaa evoluution näkökulmasta sitä, että tänään ei olla saatu saalista ja nälänhätä uhkaa. Sen takia biologiasi yrittää ohjata sinua paikkaamaan vajetta, joko huomaamattasi (esim. halu napostella) tai niin että tunnet pohjatonta nälkää joka ei meinaa mennä pois syömällä fiksua ruokaa. Jonin kohdalla en siis ihmettele yhtään, mistä impulssi naposteluun tulee.
Meidän kaapeista häviää viikottain vauhdikkaalla tahdilla kuivatut luumut, mulperit, tumma suklaa ja pähkinät. Kilon pussi cashewpähkinöitä katoaa toistuvasti aikamoisella vauhdilla. Tämän ruokapäiväkirjakokeilun myötä myös Jonille selvisi, minne kaikki pähkinät ovat menneet. Heh.
Jos haluat napostelun kuriin, niin kokeile näitä viittä vinkkiä:
1. Korjaa ateriarytmisi.
Usein napostelu johtuu siitä, että et ole syönyt riittävästi kunnon ruokaa. Syötkö neljästä kuuteen kertaa päivässä kunnollisen aterian tai välipalan? Jos et, niin tee tämä muutos ensiksi. Jos syöt harvemmin, täytyisi aterioiden koostumukseen kiinnittää erityistä huomiota. Harvemmin syödessä täytyy pitää huolta siitä, että ateriat ovat riittävän ravinnerikkaita (jotta saat mm. päivän vitamiini- ja mineraalitarpeet täyteen) ja riittävän energiatiheitä (jotta et jää tolkuttomaan energiavajeeseen). Liian harva ateriarytmi on usein napostelun kiihdyttäjä.
Syö aamupalan ja lounaan välillä vaikkapa hedelmä ja kourallinen pähkinöitä, ja iltapäivällä esimerkiksi kulhollinen raejuustoa, marjoja ja auringonsiemeniä. Näin saat yksinkertaisella tavalla jo kaksi ruokailukertaa lisää päivään etkä mene esimerkiksi nälkäisenä kauppaan. Aika moni tunnistaa itsensä autonapostelijaksi – kaupan ja kotioven välillä ehtii nappailla suuhunsa yllättävän paljon kaikenlaista hyvää!
2. Syö täyttävämpää ja ravinnerikkaampaa ruokaa
Joskus loputon nälkä johtuu siitä, että ruokasi ovat liian niukkoja volyymiltaan ja sisältävät turhan vähän kylläisyyttä ylläpitävää proteiinia, rasvaa ja kuitua. Tarvitset jokaiselle aterialle jotain proteiini- ja/tai rasvapitoista. Kuituja ja volyymia ruoka-annokseen saat helposti vihanneksista, marjoista ja hedelmistä.
Esimerkiksi pelkkä kaurapuuro mehukeitolla on liian köyhä aamupala, vaikka moni mieltääkin tämän ”terveelliseksi aamupalaksi”. Siitä puuttuu proteiini ja rasvat kokonaan. Syö puuron kaverina vaikkapa keitettyä kananmunaa ja ripottele puuron päälle hampunsiemeniä tai pieni kourallinen pähkinöitä. Välipalaksi pelkkä proteiinipatukka on myös liian niukka. Lisää sen kaveriksi vaikka rasiallinen kirsikkatomaatteja, niin ollaan jo pidemmällä.
Jos haluat terveellisempää naposteltavaa, kata illalla telkkarin ääreen lautaselle vaikkapa pensasmustikoita, 10 % rasvaa sisältävää juustoa, porkkana- ja paprikatikkuja ja dipiksi hummusta. Paljon parempi vaihtoehto kuin jääkaapista vaivihkaa suuhun hamutut meetvurstit ja kaapista napatut maitosuklaat. Kun herkuttelet, herkuttele tietoisesti ja oikeasti syömisestä nauttien – ei niin ettet edes tiedä syöneesi jotain hyvää!
3. Nuku enemmän tai korjaa unen laatua
Jos olet väsynyt, sinun tekee todennäköisemmin mieli hyvää. Väsyneenä myös impulssikontrolli on heikompi etkä ole tietoinen valinnoistasi. Mitä virkeämpi olet, sitä helpompi on tehdä tietoisesti hyviä ruokavalintoja. Pystyt vastustamaan kiusauksia helpommin.
Korjaa untasi ensisijaisesti lisäämällä unitunteja siten, että nukut 7,5-9 tuntia yössä. Jos olet väsynyt riittävästä unimäärästä huolimatta, on unesi todennäköisesti huonolaatuista eikä se palauta elimistöäsi riittävän hyvin. Pyri parantamaan unen laatua esimerkiksi: 1) sulkemalla elektroniset laitteet ainakin tuntia ennen nukkumaannmenoa (somen ja sähköpostin räpellys pois sängystä!), 2) ottamalla laadukasta magnesiumia 300-800 mg illan aterioiden yhteydessä (lue pidempi tekstini magnesiumista täältä) ja 3) jättämällä kofeiinipitoiset juomat, kuten kahvin, pois kello 16 jälkeen.
4. Syö tietoisemmin
Usein mikä tahansa ravintomuutoksen tekeminen saa sinut ajattelemaan tarkemmin syömistäsi. Valmennusryhmäni naiset kommentoivat, että pelkästään ravinnosta puhuminen joka viikko on saanut ajattelemaan tarkemmin omaa syömistä ja tekemään siihen pieniä muutoksia. Juuri tämä on avain – tietoisuus. On vaikeaa muuttaa jotain mistä et ole tietoinen.
Ala siis huomioida, millaisissa tilanteissa syöt ja millä tavalla. Miten toimit väsyneenä? Miten toimit virkeänä? Entä mitä tapahtuu työpaikalla, kun stressi painaa päälle? Miten syöt kavereiden seurassa, ulkona syödessä? Mitä tapahtuu kun tulet töistä kotiin? Ja niin edelleen.
Ruokapäiväkirja ja kuvien ottaminen ruuasta on hyvä tapa tulla tietoisemmaksi omasta syömisestään. Ruokia voi kuvata ihan vain itselleen dokumentaatioksi. Kaikkea ei tarvitse pistää Instagramiin 🙂
5. Uskalla syödä tarpeeksi
Moni nainen pyrkii koko ajan syömään niukasti. Tätä toimintaa voi ohjata esimerkiksi alitajuinen uskomus siitä, että naisten ei kuulu syödä paljon. Minä olen eri mieltä. On paljon järkevämpää syödä kunnolla ruoka-aikaan kuin syödä huomaamatta pitkin päivää. Ensimmäisellä tavalla lopputulos terveyden, kehonkoostumuksen ja jaksamisen suhteen on paljon parempi. Napostellessa ravintovalinnat harvemmin ovat niitä maailman fiksuimpia. En ole koskaan kuullut että kukaan olisi napostellut itseään lihavaksi parsakaalilla. Mutta popcornit… keksit… pähkinät… suklaakarkit… juustonsiivut… leipäpalat… ja niin edelleen.
Mitä jos antaisit itsellesi luvan syödä riittävän paljon ruoka-aikaan? Ei pelkkää kuivaa kanasalaattia ilman kastiketta lounaaksi, vaan sellainen annos jonka jälkeen olo on ihan oikeasti kylläinen. Oman kämmenellisesi verran kanaa, oman nyrkillisesi verran jotain tärkkelyspitoista hiilihydraattilisuketta kuten riisi, peruna tai täysjyväpasta, ja siihen kaveriksi vielä puoli lautasellista kasviksia. Maltilla kastiketta, jos lainkaan. Jälkiruuaksi hedelmä, jos makeaa tekee mieli. Sen jälkeen 2,5-4h ajan suu kiinni (tai purkka suuhun jos jotain pitää mutustaa) – ja sitten seuraava ruokailu. Miltä kuulostaisi?
Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua. Muista, että tapojen muutos vaatii aikaa – tämä ei tule tapahtumaan päivässä tai edes viikossa! Heti ei tarvitse olla valmista. Tsemppiä!
————
Jos kaipaat omaan elämäntapamuutokseesi inspiraatiota ja ammattitaitoista ohjausta, olet lämpimästi tervetullut Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennukseeni. Kesäkierros alkaa 12.6. ja ennakkotehtävät ovat nyt jo saatavilla, kun ilmoittaudut mukaan. Tämä valmennus sopii kaikille hyvää oloa etsiville, olipa liikakiloja 30 tai ei lainkaan Teemme muutoksia jokaisen omaan arkeen sopivalla, rauhallisella tahdilla ilman fiilistä rääkistä. Lue lisää täältä ja tule mukaan!
Naisten kokemuksia Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennuksesta:
”Mä juuri eilen sanoin miehelleni, että mä oon niin onnellinen, että lähdin tähän valmennukseen! Ja mun mies sano, ”niin määki!!!” Se on parikin kertaa sanonut, että missä voi laittaa palautetta, siis kiitosta, Kaisa sulle, tästä valmennuksesta! En olis oikeasti kestänyt ”vanhaa itseäni” enään kauaa, eikä mun perhe! Olen kuulemma paljon rennompi ja iloisempi kuin silloin, kun valmennukseen lähdin, olin jotenkin hukannut itseni.. Valmennuksessa keskitytään myös korvien välin hyvinvointiin, eikä pelkkään ruuan punnitukseen ja hampaat irvessä treenaamiseen. Itselleen täytyy olla sopivasti armollinen ja kuunnella itseään. Ja siltikin voi saada tuloksia (esim.lihasta ja paremman mielen).” -Nelly
”Mä lähin laihtuu ja tadaa – vaatteet alkanu suurentuu mun päällä! Mun vatsa kiittää puhtaast ruuast! Koko kroppa kiittää unest ja ravintolisist! Koko eukko kiittää mielen rauhottamisest ja joogast! Ennen kurssii en oo tajunnu et KOKONAISUUS on se avain hyvinvointii!!! Tää on ollu HUIPPUHYVÄ koko kurssi – ei mitää liikaa eikä liian vähä! KIITOS KAISA JA MUUT! Matka jatkuu!”– Tiina
”Kuten joskus aiemminkin sanonut että tämä kurssi ei ollut sitä mitä odotin ja olikin sitä mitä tarvitsin. Olo on vahvistunut kertauskurssin myötä. Oma mieli on rauhoittunut, ei jatkuvaa dieetistä toiseen hyppimistä, sunnuntai-iltaisia suunnitteluja millä ne kilot sitten lähtisi ja joka maanantaista kurinpalautusta.” -Hanna
”Tämä valmennus on kokonaisvaltainen ja elämäänsopiva Pelkkää ruokaan ja syömiseen tai liikkumiseen keskittyminen ei johda pitkälle, ellet ole puoliammattilainen tai elämässä ei ole muuta, vaan voit vain keskittyä vain omaan olemiseesi. Tämä valmennus mahtuu jokaisen elämään ja antaa hyvät raamit hyvinvoinnin rakentamiselle ihan normaalille ihmiselle. Ei tarvitse olla superurheilija tai fitnesstyyppi, vaan hyvä olo löytyy jokaisen ihan omasta elämästä, kun sitä alkaa katsoa oikeasta näkökulmasta ja hoitaa kokonaisuutena. Perus laihdutusohjeet ei kertakaikkiaan toimi, vaan niillä saa vain kropan sekaisin. Tämä valmennus mahdollistaa elämänmittaisen hyvinvoinnin, jos sitä haluaa. ” -Teija
Teemme muutoksia jokaisen omaan arkeen sopivalla, rauhallisella tahdilla ilman fiilistä rääkistä. 
Mun vatsa kiittää puhtaast ruuast! Koko kroppa kiittää unest ja ravintolisist! Koko eukko kiittää mielen rauhottamisest ja joogast! Ennen kurssii en oo tajunnu et KOKONAISUUS on se avain hyvinvointii!!! Tää on ollu HUIPPUHYVÄ koko kurssi – ei mitää liikaa eikä liian vähä! KIITOS KAISA JA MUUT! Matka jatkuu!” – Tiina
Pelkkää ruokaan ja syömiseen tai liikkumiseen keskittyminen ei johda pitkälle, ellet ole puoliammattilainen tai elämässä ei ole muuta, vaan voit vain keskittyä vain omaan olemiseesi. Tämä valmennus mahtuu jokaisen elämään ja antaa hyvät raamit hyvinvoinnin rakentamiselle ihan normaalille ihmiselle. Ei tarvitse olla superurheilija tai fitnesstyyppi, vaan hyvä olo löytyy jokaisen ihan omasta elämästä, kun sitä alkaa katsoa oikeasta näkökulmasta ja hoitaa kokonaisuutena. Perus laihdutusohjeet ei kertakaikkiaan toimi, vaan niillä saa vain kropan sekaisin. Tämä valmennus mahdollistaa elämänmittaisen hyvinvoinnin, jos sitä haluaa.