Mikä on kun ei tule tuloksia, vaikka liikun aktiivisesti 5-6 kertaa viikossa, ruokavaliotakin on rukattu ja kaikki keinot yritetty? Voisiko vika olla hormoneissa? Vai siinä, että olen vain geneettisesti lahjaton?
Saan tämän saman kysymyksen säännöllisesti yksityisviestillä – tälläkin viikolla jo kaksi kertaa, vaikka eletään vasta tiistaita. Meidän asiakaskokemustemme perusteella kyse on usein jostakin näistä syistä:
1) Treeni on vääränlaista toivottuihin tuloksiin nähden. Kehonkoostumusta (lihaksen ja rasvan suhde) ei usein paranneta alkuspurtin jälkeen juurikaan sillä, että juostaan lenkkiä tai käydään jumpassa. Tarvitaan fiksua ja nousujohteisesti raskaampaan etenevää voimaharjoittelua. Tämän vastapainona viikkoon voi kuulua jonkin verran kestävyysliikuntaa, mutta ei liikaa – hyvin runsas kestävyysurheilu ennemminkin syö lihasta, ei kasvata sitä. Tällöin rasvaprosentti voi jopa nousta.
2) Ruokaa tulee liian vähän tai se ei ole optimaalisesti koostettua toivottuihin tuloksiin nähden. Laihtua voi 1200-1500 kalorilla päivässä, mutta samalla lähtee lihakset ( = aineenvaihdunnan moottori) ellei raskasta voimaharjoittelua ole viikko-ohjelmassa monta kertaa – tosin silloinkin näin alhaisella kalorimäärällä lihaskato voi olla ongelma. Etenkin naisten pitäisi opetella syömään säännöllisesti, tarpeeksi ja riittävästi proteiinia. Monet meidän kunto- ja ammattiurheilijaasiakkaista syövät 2500-3000 kcal edestä ruokaa päivässä ja kehonkoostumus sen kun jatkaa positiivista muutostaan. Tähän tulisi pyrkiä. Ei syömisen minimointiin.
3) Epäsuorat tekijät häiritsevät kehitystä. Esimerkiksi krooninen univaje, heikko palautuminen urheilusta, jatkuva kova stressi tai suolisto-ongelmat. Nämä asiat sekä muuttavat meidän käyttäytymistämme, että vaikuttavat siihen miten elimistön biokemia toimii. Ajattele tilannetta, jossa elimistösi on hälytystilassa 24/7, samalla tavalla kuin jos juoksisit rosvoa karkuun tiellä. Priorisoiko kehosi silloin rasvanpolttoa ja lihaskasvua? Ei takuulla priorisoi. Se priorisoi henkiinjäämistä, mitä ikinä se siinä hetkessä tarkoittaakaan. Usein se tarkoittaa sitä, että monia elimistön systeemejä laitetaan hetkelliseen ”vajaatoimintaan” tai suljetaan pois päältä. Näitä ovat esimerkiksi kehon korjausprosessit ja ruuansulatus. Ei kovin optimaalinen tila kehittymiselle, vai?
Miten näitä asioita sitten korjataan? Ruokavalion korjaaminen usein onnistuu ihan vain lisäämällä ruokamääriä, huomioimalla proteiininsaantia ja pitämällä huolen ateriarytmistä. Moni ei tiedä yhtään, paljonko oikeasti oma kulutus on ja mitä laskennallisesti pitäisi pystyä syömään (vinkki: suurimmalle osalle naisista se ei ole 1500 kaloria, vaan hyvinkin yli 2000 kaloria => tarkista vaikka sydan.fi:n energiantarvelaskurilla). Kestävästä painonhallinnasta ja kehonkoostumuksen muutoksesta kiinnostuneelle uusi Hyvän olon hormonidieetti -kirjani on napakka pakkaus tietoa, jonka tiedän toimivan. Sieltä löydät apua myös noihin ns. epäsuoriin asioihin kuten unen parantamiseen, vatsan hoitamiseen ja stressinhallintaan.
Fiksun voimaharjoittelun opetteluun sen sijaan kannattaa hankkia ammattilaiselta apua. Minäkään en mene golfkentälle huitomaan, kun en osaa peliä. On parempi oppia asiat kerrasta oikein sen sijaan että opettelee ne ensin väärin ja toteaa jälleen puolen vuoden kuluttua että mitään ei ole tapahtunut. Jos haluat opiskella treeniasioita itsenäisesti ja pienemmällä budjetilla, niin silloin ohjaisin sinut Juha Hulmin kirja Lihastohtorin pariin.
Meidän Muscle Madness 2.0 -valmennuksessamme opit oikeat asiat ja nousujohteisen treenin. Valmennukseen pääsee vielä mukaan tämän viikon ajan, sen jälkeen ilmoittautuminen sulkeutuu. Seuraava kierros starttaa ensi syksynä. MM on siitä kiva valmennus, että se starttaa juuri SINUN omasta aloituspäivästäsi ja jatkuu siitä eteenpäin 20 viikon ajan. Et siis voi olla myöhässä. Kun aloitat tänään, saat heti ensimmäiset tehtävät: treeniohjelman, ruokavalio-infot ja opastuksen dynaamisiin lämmittelyihin. Tule mukaan!
Luentokiertueen aikana olen saanut kuulla huikeita tarinoita ihmisten elämänmuutoksista, joita he ovat itsenäisesti tehneet lukemalla Hormonidieetti- ja Hormonitasapaino-kirjoja ja viemällä asioita käytäntöön. Julkaisen erään lukijan sähköpostin hänen luvallaan.
On vaikeaa kuvata sanoin, kuinka iloinen olen jokaisesta tällaisesta kirjeestä. Työ, jonka kautta voi auttaa toisia voimaan paremmin, luo todellakin merkitystä omalle elämälle. Se on vähän eri asia kuin johtoryhmäraporttien väsääminen avokonttorissa (”hukkaan heitetty DI-koulutus ja hyvä ura”, kuten joku joskus minulle sanoi). Kuten tämä loistava Atlantic-lehden artikkeli toteaa, merkityksen löytäminen omaan elämään saa aikaan suurempaa tyydytystä kuin se, että kokee olevansa onnellinen.
”Happy people get a lot of joy from receiving benefits from others, while people leading meaningful lives get a lot of joy from giving to others.” In other words, meaning transcends the self while happiness is all about giving the self what it wants. People who have high meaning in their lives are more likely to help others in need.
People who have meaning in their lives, in the form of a clearly defined purpose, rate their satisfaction with life higher even when they were feeling bad than those who did not have a clearly defined purpose.
Onko sinulla oma tarina jonka haluaisit jakaa kanssani? Voit lähettää sen minulle sähköpostilla: kaisa@optimalperformance.fi.
——————-
Hei Kaisa!
Kiitokset eilisestä luennostasi Jyväskylässä! Kävin pyytämässä kirjaani vain signeerauksen, sillä jonoa taakseni alkoi kerääntyä melko lailla, mutta halusin vielä lähdestyä sinua näin sähköpostitse.
Reilu vuosi sitten ostin Hormonidieetti -kirjan ja tällöin tehdessäni kirjan testejä jouduin vastaamaan jokaiseen kysymykseen KYLLÄ. Olin alakuloinen, onneton, väsynyt ja elämäni tuntui tasaiselta tallustukselta jokaisen päivän läpi. Olen keliaakikko ja muutama vuosi sitten hurahtanut kuntosaliharjoitteluun, jonka avulla sain tiputettua huimat 13 kiloa painoa pois.
Vaikka olin uskomattoman tyytyväinen tulokseeni, jokin silti puuttui. Vuoden laihduttamisen jälkeen saamani kalorimäärä ravinnosta oli noin 1000 luokkaa ja nukuin useimpina päivinä yli tunnin kestävät päiväunet, vaikka öisin nukuinkin noin 9 tuntia. Ruuasta alkoi tulla minulle ahdituksen aihe. Huomasin, että terveellisestä elämäntapamuutoksestani oli pikkuhiljaa muodostumassa syömishäiriö. Kihlattuni tuki minua kaiken aikaa ja ilman häntä olisinkin varmasti sairastunut.
Lokakuun lopussa päätin, etten halua enää elämääni näin ja kävin ostamassa Hormonidieetti-kirjan. Päätin ottaa käyttöön kaikki mahdolliset apuvälineet, jotta oloni ei olisi enää onneton. Elämässäni oli kuitenkin kaikki paremmin kuin hyvin. Olin valmistumassa vuoden päästä tradenomiksi, asun kaupungissa jota rakastan, menin elokuussa kihloihin ja reilun puolen vuoden päästä astun alttarille rakastamani miehen kanssa. Ajattelin että arkipäiväni surkeat tunneskaalat saisivat väistyä, jotta en vain suorittaisi elämäni parasta aikaa ja tuhlaisi vapaa-aikaani nukkumiseen ja murehtimiseen.
Marraskuun alussa 2011 siis korjasin ruokavalioni. Nyt syön kaksi kertaa enemmän kuin ennen – puhdasta ruokaa. Tuntuu typerältä sanoa näin, mutten koskaan aikaisemmin ollut syönyt siten kuin keholleni tekisi hyvää (ja kuinka koulussa on aina toitotettu). Nyt ruokavalioni koostuu vihanneksista, marjoista, kalasta, kanasta ja pähkinöistä. Hiilihydraatteja nautin salin jälkeen kunnolla, jotta saan vihdoinkin unelmakroppani (ja näytän upealta häämekossani ;)).
Kävin kehonkoostumusmittauksessa (Tanita) viikko sitten, ja rasvaprosenttini on laskenut reilut viisi prosenttiyksikköä reilun vuoden takaiseen mittaukseen ja rasvatonta massaa olen saanut reilut viisi kiloa lisää. Painoni ei ole noussut yhtään. Enää en edes muista, miltä tuntuu olla onneton. Joka päivä harjoittan niin mieltäni kuin kehoani erilaisilla harjoituksilla meditaatiosta kuntosaliharjoitteluun. Kuuntelen omaa kehoani ja pidän tarpeeksi vapaata myös urheilusta. Nukun hyvin ja sikeästi öisin eikä minua enää nukuta päivisin.
On kuin olisin syntynyt uudestaan eikä elämässäni ole mitään, mitä en siihen haluaisi. Mikään ei voi estää minua saavuttamasta omia unelmiani ja toiveideni elämää. Oman muutokseni myötä myös kihlattuni alkoi muuttaa ruokavaliotaan. Hän ei ollut koskaan kärsinyt ylipainosta ja pystyy syömään mitä tahansa lihomatta. Nyt hänkin sanoo huomanneensa ruokavalion muutoksella positiivisen vaikutuksen oloonsa. Hän saa iltaisin unta paremmin, lihaskasvu on parantunut huomattavasti ja treeneistä palautuminen nopeutunut.
Kihlattuni rasvaprosentti on laskenut 15,3 % => 8,8 % ja rasvatonta massaa on tullut lähes yhdeksän kiloa lisää. Yhdessä ruokavalion muuttaminen säännölliseksi ja monipuoliseksi ei ole ollut ollenkaan hankalaa. Olemme molemmat olleet alusta asti motivoituneita oman hyvän olon löytämiseksi ja oman kropan optimaalisen toiminnan parantamiseksi.
Kumpikaan meistä ei voi kuvitellakaan muuttavansa ruokavaliotaan enää entiseen. Puhtaalla ruokavaliolla olemme saaneet hyvän mielen ja unelmiemme vartalon, vaikka vielähän tuota vartaloa on kiva käydä salilla harjoittamassa ;). Kehomme voivat hyvin ja elämänlaatumme on moninkymmenkertaistunut. Kiitos siitä siis Kaisa sinulle ja kirjoillesi!
Tämän blogipostin on kirjoittanut mieheni Joni. Alkuperäisen postin ja Jonin blogin muita tekstejä pääset lukemaan tästä.
—————
Muutama päivä takaperin saimme sähköpostin. Eräs auttamamme henkilö kertoi, että hänellä on ystävä, joka tarvitsisi apua ja haluaisi tulla valmennukseemme mutta ”kävi katsomassa sivujanne ja kaikki olivat niin hoikkia”, että jätti ottamatta yhteyttä.
Todellisuus on kuitenkin, että n. 90%:a valmennettavistamme ovat ihan tavallisia ihmisiä ihan tavallisine haasteineen. He ovat ihmisiä, joille liikunta ja ravinto ovat lopulta vain työkaluja mitkä tukevat jaksamaan arjen askareissa, työssä ja kotona perheen kanssa. He ovat ihan tavallisia suomalaisia, jotka haluavat treenata ja syödä elääkseen, eivät elää syödäkseen ja treenatakseen. Tämä on yksi syy miksi ylipäätänsä kirjoitin postauksen nimeltä ”Pari sanaa treenistä, ravinnosta ja elämästä”.
En muista koska viimeksi valmennettavan kanssa olisi keskusteltu, onko 30/30/40 makroravinnejakauma parempi kuin 20/40/40. Noin 90%:a valmennettavistamme haluavat ”vain lisää energiaa jaksaakseen paremmin arjessa, kotona ja työssä” tai ”apua toivottomaan, vuosia jatkuneeseen väsymykseen” tai ”löytää vihdoin jotain pysyvää vuosikausia jatkuneen jojottamisen tilalle”.
—————-
Vaikka näin valmentajana on hienoa auttaa esimerkiksi kamppailu-urheilijaa alkavalla ammattilaisurallansa, on silti vähintään yhtä palkitsevaa auttaa niitä, jotka sitä apua eniten kaipaavat. Illalla päätä tyynyyn painaessa tulee hyvä fiilis, kun tietää että on ehkä voinut yhdessä tiimin kanssa auttaa ihmisiä elämään pidempään ja onnellisemmin, auttaa jaksamaan lasten ja perheen kanssa paremmin ja kyennyt viitoittamaan tietä löytämään se johonkin kadonnut ilo elämästä. Kun he saavat apua, saavutetut tulokset ovat jotain paljon suurempaa ja tärkeämpää kuin kuuluisat ”huikeat -X kiloa Y viikossa”.
Tuossa alla on videohaastattelu eräästä tällaisesta ihan tavallisesta ihmisestä, joka avullamme, kovalla työllä ja hyvällä asenteella on löytänyt uudenlaisen suunnan elämälleen. Video kestää noin kuusi minuuttia. Se on ylipitkä tämän päivän mediassa, mutta pyytäisin että katsot sen kokonaan. Varsinkin jos haluat tietää mitä me teemme. Siinä kiteytyy kaikki mihin me valmennuksillamme tähtäämme.
Elina on juuri ”valmistunut” Oikotie Optimaaliin -valmennuksesta ja loistava esimerkki siitä mihin valmennuksillamme pyrimme: kokonaisvaltaiseen muutokseen fyysisesti ja henkisesti.
Itse asiassa kävin läpi koko kuvaamamme 45 minuutin tallenteen, jolla Elina kertoi pitkän listan oppimistaan asioista: mikä nykyään on paremmin kuin ennen ja miten paluuta entiseen ei enää ole. Koko aikana hän ei maininnut sanaakaan pudotetusta 15 kilosta. Jos minulta kysytään, päivän päätteeksi pudotetut kilot ovat vain saavutetun terveellisen ja tasapainoisen elämän mukanaan tuoma positiivinen lieveilmiö.
—————-
Jonkun aikaa takaperin virittelin alulle projektia erään naisen kanssa, joka on tehnyt vuosikausia töitä heikommista olosuhteista lähtöisin olevien lasten ja nuorten kanssa. Nuoret kertovat usein miten kaikki oli joskus hyvin, mitä kaikkea heillä on elämässään tapahtunut ja miten huonosti nyt menee vaikka halu parempaan on kova. Jossain kohtaa he usein toteavat:
”Mutta kun sä et tiedä mitä mä oon kokenut?”
Tuollainen kysymys on minulle siksi tuttu, että olen lukenut meille tulleita satoja sähköposteja ja käynyt lukuisia puhelinkeskusteluja valmennusta miettivien kanssa. He usein kertovat miten asiat olivat joskus hyvin. Kunnes kävi toisin. Nyt tilanne muistuttaa umpikujaa ja he eivät tiedä mitä tehdä, ”kunpa tietäsit miltä minusta tuntuu”, sanoo moni.
Tykkäsin kovasti siitä filosofiasta millä em. nuoria auttava nainen lähtee aina eteenpäin. Hän toteaa jotain mitä haluaisin myös sinun miettivän:
”Mä en ehkä ymmärrä miten elämä on sua kohdellut, mutta ymmärräthän sä, että se on susta kiinni, mitä tästä eteenpäin tapahtuu ja otatko sä apua vastaan vai et?”
