Tiesitkö, että julkinen puhuminen on yksi stressaavimmista asioista monille (jos ei nyt oteta lukuun hankalia elämäntapahtumia kuten lapsen tai läheisen menetystä jne. vaan puhutaan arkielämän tapahtumista)?
Minä tykkään puhua ihmisille. En yleensä nykyisin juurikaan edes jännitä tavallisia luentoja ellei puhe ole jotenkin spesiaali, kuten eilen. Puhuin Oulussa Nordic Recovery -tapahtumassa, jossa minun lisäkseni puhumassa olivat Uppsalan yliopiston unitutkija Christian Benedict, Oulun yliopiston neuroradiologian dosentti Vesa Kiviniemi ja psykoterapeutti & Neurosonic-palautumismenetelmän kehittäjä Marco Kärkkäinen. Aikamoisessa seurassa sain siis puhua.
Nyt oli suorituspaineita: kello oli soimassa klo 5.30 jotta ehdin vielä hiomaan luentoa, olin ainoa nainen puhumassa, oli uusi asiakas kenen tapahtumassa esiinnyin, yleisössä olisi paljon eri alojen asiantuntijoita (toisinaan hyvinkin kriittistä porukkaa) ja olin menossa kovaan puhujaseuraan. Lisäksi esiintymispaikkana oli teatterin lava upeassa Oulun kaupunginteatterissa ja tapahtuma videoitiin. Olin todella innoissani, mutta nyt myös jännitin!
Tuossa yllä näkyy on mun Garmin Vivoactive 3:n dataa toissapäivästä, jolloin nukuin kotona ja lensin Juliuksen kanssa aamupäivällä Ouluun, päivä oli leppoisa. Sininen kuvastaa kehon lepo- ja palautumistilaa ja oranssi kuormitusta / stressiä. Mittarit eivät tietenkään tiedä, kuinka kuormitus koetaan – samalla tavalla näkyisi tulisesti rakastuneen jännitys ennen tärkeitä treffejä uuden kumppanin kanssa, jännittävän leffan katsominen elokuvateatterissa, hauska päivällinen ystävien kanssa tai karmea stressi ennen YT-neuvottelukeskusteluun menoa.
Stressimittaukset eivät siis pysty erottamaan ihmisen omaa tulkintaa ja kokemusta stressistä. Tämän takia mittauksia on todella tärkeää katsoa oman kokemuksen läpi, ei vain numeroina. Tulkinta määrittää paljolti sen, onko stressi haitallista vai ei. Tästä on olemassa muuten tosi hyvä TED-puhe, kannattaa katsoa.
Usein stressin tulkinta näkyy vasta yöunesta: jos stressi on ns. negatiivista stressiä, se vaikuttaa vahingollisesti uneen. Jos päivällä on ollut sopiva määrä positiivista stressiä, se ei yleensä vaikuta uneen haitallisesti. Herkkäunisen unet tosin menevät sekaisin suhteellisen vähästäkin. Selailet luuria sängyssä ja aivosi jäävät hyrräämään päivitysten virtaan. Siihen ei välttämättä tarvita juuri mitään muuta.
Positiivinen stressikin voi tietty olla liiallista. Innostuksesta tai rakastumisesta kierroksilla käyvällä tosin yöunikin voi kyllä häiriintyä. Eikö ole hassua, että rakastuminenkin on stressitila? Siinä hormonien hyrrääminen kehossa on erilaista – suonissa virtaavat myös hyvän olon hormonit, kuten endorfiinit ja oksitosiini. Ne suojaavat stressihormonien haittavaikutuksilta. Positiivisesta stressistäkin täytyy kuitenkin palautua.
Tässä yläpuolella on dataa eilisestä luentopäivästä. Puhuin 100 hengen yleisölle ja olin päivän eka puhuja. Mun puheenvuoroni kohdalla mittausdataa ei ole – tiedätkö miksi? Koska mittari on tulkinnut sen sykevälivaihteluni perusteella liikunnaksi. Niin kuormittavaa puhuminen on.
Kehoni on alkanut valmistua ”suoritukseen” jo n. 45 min ennen puheenvuoroni alkua, silloin mittari on alkanut tulkita sykevälivaihtelun liikunnaksi. Syke kiihtyy ja sykkeiden väliset ajat ovat tasaisia, ihan kuin metronomi nakuttaisi. Rennossa palautumistilassa sykevaihtelu on suurempaa. Sydän käytännössä lyö vain kun siihen on tarvetta. Suuri sykevaihtelu on HYVÄ asia. Se kertoo, ettei hermosto ole ylikierroksilla.
Toki ennen tämmöistä puheenvuoroa tämä on ihan normaali kehon tapa valmistautua. Minä en vain saa itse panikoida siitä että syke nousee ja jännitys alkaa tuntua. Sanon itselleni mielessäni: ”kehoni valmistautuu hyvään suoritukseen”. Ja hengitän tietoisesti rauhallisia sisään- ja uloshengityksiä ennen kuin menen lavalle.
Puheenvuoroni jälkeen istuin yleisöön kuuntelemaan ja olin päivän klo 16 saakka mukana koulutuksessa. Koko päivä on tulkittu korkeaksi stressiksi sen perusteella, millainen sykevälivaihteluni on ollut. Palautuminen puheenvuorosta ns. normaalitilaan ottaa minulla usein monta tuntia, ellen pääse heti kotiin ”nollaamaan” tilaa esim. Neurosonic-pötköttelyllä. Neurosonic on matalataajuusvärähtelypatja, joka vaikuttaa suoraan autonomiseen hermostoon. Sympaattisen hermoston vaste laskee ja parasympaattinen, palautumisesta vastaava hermosto aktivoituu.
Sain Neurosonicin käyttööni viime syksynä. Se on ollut mindfulness-harjoittamisen ja Oivauni-klinikalta (nykyinen Coronaria Unikinikka) saamieni apujen lisäksi yksi tärkeimmistä palautumisen edistämisen keinoista viime vuosina. Unitutkimuksestani voit lukea lisää täältä.
Sain muuten ihan vasta alekoodin Neurosonicille. Se on vanha tuttu kaisajaakkola ja alea saa viisi prosenttia. Riippuu tuotteesta, paljonko se on rahana, mutta jopa useampi sata euroa. Neurosonicin avulla olen saanut aivoni ja hermostoni rauhoittumaan traumaattisten tapahtumien ja uupumuksen jälkeen niin, että nukun jälleen hyvin ja palaudun unen aikana (ihan mitatusti myös).
(HUOM: Tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö, en saa Neurosonicilta palkkaa markkinoimisesta. Olen saanut patjan maksutta käyttööni. Jos alekoodiani käytetään, saan pienen prosenttiosuuden tuotteen hinnasta suosittelupalkkiona. Olin puhumassa Neurosonicin Nordic Recovery -tapahtumassa enkä pyytänyt siitä itselleni palkkiota – patjan käyttöön saaminen on minulle riittävä palkkio.)
Jos budjetti antaa myöten, niin suosittelen erittäin lämpimästi tilamaan Neurosonic-testipatjan kotiin ja käyttämään sitä 2 viikon jaksolla 10 kertaa rentoutus- tai palautumisohjelmilla. Tuosta 200 euron testihinnasta ei tosin tule sitä mun alennustani, mutta jos parin viikon aikana tekee 10 hoitoa niin 20e/hoito ei kyllä ole paha hinta. Kyselyjen perusteella moni on saanut jo 5-7 hoitokerralla pysyviä muutoksia mm. kipuihin, uneen ja stressin lievittymiseen.
Koulutuspäivän jälkeen jälkeen tulin tätini luokse. Jos katsotaan nyt uudelleen tuota eilistä päivää, niin palautuminen lähti eka kertaa koko päivänä käyntiin kun istun taksissa klo 17 aikaan ja tein hengitysharjoituksia (rauhallisia sisään- ja uloshengityksiä, tarkoituksellista uloshengityksen pidentämistä => palautumishermosto voi käynnistyä). Näin sain siirryttyä siihen minätilaan joka olen äitinä. Illalla menimme vielä pihalle. Samalla kun pikkuserkukset möyrivät lumivuorella, minä hengittelin ja rauhoittelin kehoa. Nukkumaanmennessä oli jo rauhallinen, ”oma” olo. Yöksi otin mittarin pois kun siitä oli loppumassa lataus.
Julius ei halua valmentajaa ja luennoitsijaa hänestä huolehtimaan.️ Enkä minäkään halua olla kotona tai perheen parissa se tyyppi. Psykoterapiassa olen oivaltanut, että nämä siirtymät roolista toiseen vaativat minulta varsin paljon tietoisuutta ja pysähtymisen ennen kuin siirtymä tapahtuu. Kotona haluan olla ”Kaisa vaan” ja äiti Juliukselle. Ja tietty vaimo Jonille. Julkinen rooli ja lavaesiintyjä voisivat jäädä helposti päälle ja alkaa imaista koko identiteettini.
Luulen että tämä oli yksi tekijä muutama vuosi sitten uupumukseni taustalla. En osannut irrottautua työrooleistani ja ylikuormituin. Toki se on joskus hankalaa myös ympäristön takia, koska minulle tullaan juttelemaan kaupungilla, kahviloissa ym. Jopa sairaalassa, kun olin potilaana. Absurdein paikka jossa olen signeerannut kirjani, oli sairaalapyjamassa maatessani sairaalan käytävällä sängyssä, jonottamassa kuvaukseen.
Heräsin tänä aamuna virkeänä, siitä huolimatta että nukuin vieraassa paikassa. Tiesitkö muuten, että vieraassa ympäristössä nukkuessa syvää unta tulee vähemmän tai se on vähintäänkin heikkolaatuisempaa kuin omassa, turvallisessa ympäristössä? Meidän aivot ovat koko ajan töissä. Ne skannaavat ympäristöä uhkien varalta. Vieras paikka on uhka. Evoluution näkökulmasta silloin ei ole viisasta nukkua liian syvästi, ettei sapelihammastiikeri pääse yllättämään. Tämä olisi tosi tärkeää tiedostaa jos reissaa paljon työssään. Silloin kotona nukuttujen öiden osalta kannattaa todella panostaa unihuoltoon (ja toki myös reissussa!).
Joten jos joskus mietit, että miksi en enää reissaa ja luennoi niin paljon ympäri Suomea, tässä on syy. Se on hitsin kuormittavaa. Haluan pitää huolta itsestäni ja olla läsnäoleva äiti Juliukselle.
Työni on nykyään enemmän verkossa tehtävää: webinaareja, verkkovalmennuksia, blogia ja yhteistöitä eri yritysten kanssa. Olen tehnyt ja teen jatkossakin kaupallisia yhteistöitä blogiini ja someen eri yritysten kanssa, sillä se on yksi tapa saada palkkaa siitä mitä rakastan: kirjoittamisesta ja tiedon jakamisesta.Valikoin tarkasti ne yritykset, joiden kanssa teen yhteistyötä. Näitä ovat esimerkiksi Puhdistamo, Neurosonic ja ViaEsca. Ehkä tätä voisi lukijana ajatella niin, että nämä yritykset ikään kuin sponsoroivat työtäni sillä tavalla, että sinä saat tietoa ilmaiseksi. Yrityksen arvojen täytyy olla linjassa omieni kanssa ja tuotteiden sellaisia, että käytän tai käyttäisin niitä ilmankin yhteistyötä. Minua ei voi ostaa puffaamaan tuotteita joihin en itse usko.
Toivon että te lukijani ymmärtäisitte, että tämä on mun tapani pitää minut itseni ja perheeni ykkösenä. Rakastan sitä, että saan tehdä töitä omassa kodissani. Toki vastapainona tykkään puhumisesta ja välillä myös näistä reissuista. Kun oma elämä ja työelämä ovat tasapainossa, silloin olen paras versio itsestäni.
Pidäthän sinäkin huolen itsestäsi!️ On tärkeää tiedostaa, mikä itseä kuormittaa liikaa ja mikä lisää omia voimavaroja.
———————
Hyvän olon hormonidieetti alkaa 13.1.2019. Jos haluat oppia hyvän olon tapoja ja taitoja (ja sinulla on tarvetta myös painonpudotukseen), tule ihmeessä mukaan! Lue lisää täältä.
Sunnuntain webinaari oli erilainen kuin webinaarit yleensä: pidin verkkomuotoisen workshopin, jossa kuuntelijat pääsivät kanssani pohtimaan omia tavoitteitaan teemalla ”Kuinka kuntoon kesän jälkeen?”.
Mietimme workshopissa, mitä sellaisia asioita elämässä ja hyvinvoinnissamme on joita emme enää halua ja mitä sen sijaan haluaisimme niiden tilalle. Joskus on vaikeaa hahmottaa, mitä oikeastaan haluaa. Olo saattaa olla sekava omien tavoitteiden kanssa, kun on niin monta juttua mitä pitäisi korjata. Ehkä silloin helpottaa, kun kirjoittaa mitä ei halua – esimerkiksi kipeää mahaa, jatkuvaa väsymystä ja vetämätöntä oloa. Kun nämä kääntää toisin päin, ymmärtää mitä oikeastaan haluaa. Tässä tilanteessa se olisi kivuton ja hyvältä tuntuva maha ja virkeä olo.
Pohdimme päämäärätavoitteita ja prosessitavoitteita. Päämäärätavoite on jotain minkä voit mitattavasti saavuttaa, esimerkiksi 70 kilon paino tai se että jaksaa vetää ainakin yhden leuanvedon omalla painolla.
Prosessitavoitteet ovat käyttäytymistä, jota toistetaan päämäärätavoitteen saavuttamiseksi. Esimerkiksi painotavoitteeseen pääsemiseksi pitää jaksaa ja muistaa syödä säännöllisesti ja riittävän fiksusti, pitää nukkua tarpeeksi jotta univaje ei kostaudu syöpöttelynä ja pitää (mitä todennäköisemmin) liikkua 3-5 kertaa viikossa riittävällä intensiteetillä. Leuanvetotavoitteeseen sen sijaan pitää esimerkiksi alkaa treenata 2-4 kertaa viikossa kuntosalilla, hankkia ohjelma osaavalta valmentajalta ja huolehtia palautumisesta riittävän unen ja ravinnon osalta.
Näiden lisäksi mietimme tunnetavoitteita (niitä varten pdf-työkirjan saat kun lähdet mukaan Hyvän olon hormonidieettiin, tätä en jakanut webinaarissa). Jos päämäärätavoitteet ovat hukassa, voi tunnetavoite kutsua enemmän. Vaikkapa se, että haluaa arjessaan tuntea enemmän levollisuutta. Sen jälkeen pohditaan, mitä pitää tehdä jotta voi tuntea levollisuutta? Jos kokee, että levollisuus syntyy vaikkapa metsäkävelyistä, niin sitten lisätään niitä. Tai jos haluaa lisää hyväntuulisuutta, niin mitä pitää lisätä jotta se toteutuu? Esimerkiksi nähdä ystäviä viikottain tai aloittaa jokin vanha, mutta unohtunut harrastus joka saa hyvälle tuulelle.
Minun valmennukseni ovat aina kokonaisvaltaisempia kuin pelkkiä ohjelistauksia siihen, miten saa röllömahan pois tai selluliitin pois pyllystä. Ei noissakaan tavoitteissa mitään vikaa ole, mutta haluan tuoda kokonaisvaltaista ymmärrystä siihen, miten monesta eri asiasta meidän hyvinvointi koostuu. Vähän kuten eräs naisasiakkaani kerran totesi:
”En saanut kiloja pois laihduttamalla ja itseä ruoskimalla, mutta rakastuminen ja turvallinen parisuhde luonnossa liikkumisesta pitävään mieheen hävittivät 10 kiloa vyötäröltä ja lantiolta.”
On mahdollista omistaa mieletön sixpack tai sileä iho pyöreissä pakaroissa ja silti voida huonosti ja olla väsynyt. Ulkonäkö yksinään ei usein tuo sitä mitä me tavoitteillamme tavoitellaan. Tavoitteiden takana on jokin tunne, jota kaipaamme.
Eli seuraavaksi suosittelenkin, että lataa videolla viitattu pdf-työkirja alta, printtaa se ja nappaa kynä käteen:
Sen jälkeen laita video pyörimään tämän postin alusta. Antoisia kuunteluhetkiä!
Tässä webinaarin sisältö:
00:00: Esittelyt ja alkufiilistelyt
04:21: Jos on tarkoitus päästä kesän jälkeen kuntoon, mitä kannattaa ensimmäisenä miettiä – Mitä et halua? vs Mitä haluat?
12:55: Minkälainen on hyvä tavoite terveydessä, hyvinvoinnissa ja arjen aherruksessa? Päämäärätavoitteet ja prosessitavoitteet
33:00: Tapojen muuttaminen ja niissä onnistuminen, tiukkojen dieettien sudenkuopat
42:45: Viisi kertaa miksi -tehtävä eli miksi tavoitteesi saavuttaminen on sinulle tärkeää?
50:30: Mitä ovat tunnetavoitteet ja miksi ne ovat hyviä?
01:06:00: Katsojakysymyksiin vastauksia:
– Miten pitää kiinni hyvistä rutiineista?
– Vinkkejä gluteenittomaan ja maidottomaan kasvisruokavalioon? => Tutustu VegMeals-ateriasuunnitelmiin ja resepteihin
– Miten masennusta sairastavan olisi hyvä lähteä liikkeelle elämäntapamuutoksessa?
– Maidottomia välipalavinkkejä? => Puhdistamon Puhdas Snack -patukat ovat käteviä, koodilla KAISAJAAKKOLA saat 15 % alennuksen koko verkkokaupan valikoimasta
– Miten pääsee eroon selluliitista?
– Onko salitreeni välttämätöntä vai riittääkö kehonpainotreeni?
– Mitä vaatii, että pääsee tietynlaiseen kuntoon (rasvaprosentin osalta)? => Cost of getting lean, tutustu infograafiin
————————
Jos haluat lähteä minun kanssani tutkimaan näitä asioista vielä tarkemmin ja kaipaat tukea omaan muutokseesi, niin vielä tämän viikon ajan voi lähteä mukaan maanantaina alkaneeseen Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennukseen. Viimeisiä paikkoja viedään nyt, joten toimi jos haluat mukaan – olet lämpimästi tervetullut ❤️?
Millä tavalla luonto on sinun elämässäsi mukana? Entä missä on sinun lempipaikkasi luonnossa?
Kirjoitan kuudetta kirjaani nyt, jonka nimi on Palaudu ja vahvistu. Olen koonnut kirjaan tietoa eri asioista jotka auttavat meitä palautumaan, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Metsän vaikutukset ovat todella mielenkiintoisia – ehkäpä ne tsemppaavat jonkun lähtemään luontoon, vaikka se ei aiemmin olisi niin tuttua ollutkaan. Minulle luonto on aina ollut lähellä, mutta en ole tajunnut sen merkitystä ennen kuin muutimme Helsinkiin. Yhtäkkiä asuimme keskellä melkoisen urbaania aluetta. Riippumatta siitä, mihin suuntaan lähti, niin aina kuului jonkun ison tien kohina ja autojen meteli lähistöltä. Yhtäkkiä huomasin kaipaavani suunnattomasti sitä, että kodin lähellä olisi metsää ja vettä. Niin kai se on, että joitakin asioita ei huomaa rakastavansa ennen kuin ne menettää.
Ajatuksia luonnosta ja sen hoitavasta vaikutuksesta
Onneksi nykyisin asumme ihanalla alueelle, jossa niin metsä kuin vesikin on aivan lähistöllä. Muutaman minuutin kävelymatkan päässä on merenranta, Seurasaareen pääsee kävellen kymmenessä minuutissa ja metsääkin löytyy läheltä niin Munkkiniemen rannan tuntumasta, Meilahdesta, Keskuspuistosta kuin Seurasaaresta. Autolla hurauttaa Nuuksioon varsin nopsasti. Vaikka meidät Jonin kanssa alkujaan 14 vuotta sitten yhdisti liikunta, niin luonnossa emme ole juurikaan liikkuneet yhdessä. Nyt luontoon lähtemisestä ja eväiden syömisestä nuotion äärellä on tullut meidän perheen kiva, yhteinen juttu.
Nuuksiossa retkellä. En ole ihan varma kumpi kysyi eka, että milloin syödään eväät, iskä vai poika 😉
Jollain tavoin olen näiden kolmen Helsinki-vuoden aikana havahtunut omasta ytimestäni käsin siihen, että luonnon poissaolo ei tee meille hyvää. Sen on oltava lähellä, läsnä ja mukana elämässä, jotta olo on ehyt ja kokonainen. Toki pääkaupunkiseudullakin on puita, puistoja ja muita luonnon elementtejä joka puolella, mutta minusta pienet puistopläntit kuitenkin ovat eri asia kuin se, että pääsee jotenkin ”suuremman” luonnon äärelle. Metsään, veden vierelle, kunnon maastoon, paikkaan jossa oikeasti kuulee luonnon ilman ympäröivää kaupungin hälyä.
Kun kaksi vuotta sitten sain melanoomadiagnoosin, muuttui luonto minulle pysähtymis- ja hoivaamispaikaksi. Aloin hakeutua luontoon ja tuntui suorastaan siltä, kuin minua hoidettaisiin. Aloin metsästää auringonlaskuja. Jostain syystä minulla oli valtava tarve nähdä aava taivas, mielellään päivittäin. Pilvet, värit ja horisontti. Sain niistä suunnattomasti lohtua ja jotain sellaista sisäistä ravintoa, mitä on vaikeaa pukea sanoiksi. Ehkä taivaankannen ihmettely sai omat murheet ja pienen ihmiselämän erilaiseen perspektiiviin.
Melanoomavuoteen kuului jaksoja, jolloin olin niin uupunut, etten jaksanut muuta kuin raahautua merenrantaan. Sekin teki jo pieniä ihmeitä. Istuin siellä elpymässä enkä edes yrittänyt kauemmas. Poika heitteli kiviä kilotolkulla mereen ja minä istuin vieressä seurailemassa.
Yksi lukemattomista kivienheittelyreissuista ikuistettuna.
Kun liikuin luonnossa yksin, ei kukaan ei vaatinut mitään. Siellä ei tarvinnut olla kellekään yhtään mitään. Sai olla vaan ja kiinnittää huomion mitä pienimpiin, suurimpiin, kauneimpiin, kaoottisimpiin ja ihmeellisimpiin yksityiskohtiin. Sen myötä minusta on tullut kaarnan, puunrunkojen, kallioiden, kivien ja kasvien ihastelija ja maisemien äärelle pysähtyjä. Juliuksen kanssa ihmettelemme paljon luontoa. Taivasta, sadetta, aurinkoa, kuuta, säätä, kukkia ja puita. Kiviä, sammalta, kääpiä ja ötököitä.
Aiemmin taisin olla vähän turhan kiireinen ja ajatuksissani huomatakseni kaiken sen kauneuden, jonka keskellä elämme. Vaikka tunnen myötätuntoa sitä nuorempaa itseäni kohtaan, joka suoritti, touhusi ja teki niin kamalan tärkeitä asioita, niin kyllä vähän mietin myös että olisihan sitä edes murto-osan siitä ajasta voinut käyttää vaikka talvella hangilla hiihtelyyn ja ihan vaan takapihalla istuksimiseen. Mutta näin kai elämän on pitänyt mennä. Olen iloinen että olen havahtunut nyt. 🙂
Minulle oman kodin lähellä rakkain luontoympäristö on Seurasaari. Kainuun metsiä kai ikävöin aina, vaikken niitä lapsena ja nuorena osannutkaan arvostaa kuten nykyisin. Mökin ranta on myös rakas paikka.
Eräs kesäinen retki Meilahden metsiin – ”äiti voidaanko mennä taas syömään niitä… niitä… niitä ketunkasveja vai mitä ne oli?”
Metsä auttaa palautumaan ja lievittää stressiä
Metsällä ja luonnolla on suuri vaikutus palautumiskykyymme kokonaisvaltaisesti. FM Marko Leppäsen ja FT Adela Pajusen Terveysmetsä-kirja kertoo tästä varsin kattavasti. Älyttömän kiinnostavaa tutkimustietoa luonnon (ja jopa luontokuvien katselun) vaikutuksesta hyvinvointiin, mutta myös tarinoita, todella vetävää tekstiä ja pätkiä joissa tuntee olevansa kirjoittajan mukana keskellä mitä suurinta luontoelämystä.
Fysiologiamme reagoi metsään jo lyhyessä ajassa. Stressihormonien määrä veressä alkaa laskea, verenpaine alenee, lihasjännitys vähenee. 15-20 minuutissa sydämen syke laskee ja sykevälivaihtelu kasvaa – tämä kertoo autonomisen hermoston ”palautumishermoston” eli parasympaattisen osan aktivoitumisesta.
Valmennuskokemukseni ovat näyttäneet, että asiakkailla usein päiväaikaiset palautumishetket kantavat pidemmälle samaan vuorokauteen. Kun päivään on sisältynyt palauttavia hetkiä, unikin on laadukkaampaa ja palautumista tapahtuu yön aikana enemmän.
Tarvitsemme keskimäärin 7,5 tuntia fysiologista palautumisaikaa vuorokaudessa, jotta palaudumme arjen rasituksesta. Monilla meistä on valitettavasti tapana ns. ”elää velaksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että koko ajan ollaan hiukan alipalautuneessa tilassa – kuormitusta on enemmän kuin mistä oikeasti pystyy palautumaan. Mitä kuormittavampaa arki on fyysisesti ja henkisesti, sitä enemmän tulisi mielestäni kiinnittää huomiota omaan palautumiseen. Esimerkiksi Firstbeat-analyysin avulla voi selvittää omaa kuormituksen ja palautumisen suhdetta.
Rauhallinen liikkuminen luonnossa (tai ihan vain oleminen, jos on todella uupunut) voisi olla auttaa palautumaan paremmin.
Psyykkisesti luonto vaikuttaa mm. siten, että sen avulla on helppo irrottautua arjen vaatimuksista ja tarkkaavuus kiinnittyy tahattomasti luonnon elementteihin. Voimme tuntea luonnossa hyvin elvyttäviä tunteita kuten lumoutumista ja haltioitumista. Keskittymiskyky, tarkkaavaisuus ja muisti parantuvat n. 45 minuutissa.
Pieni lainaus Terveysmetsä-kirjasta:
”Itävaltalaisessa tutkimuksessa ihmiset arvioivat, että he tunsivat metsässä tai puistossa käynnin jälkeen 87 prosenttia vähemmän stressiä kuin ennen käyntiä. Tulos sopii punakynällä alleviivattavaksi, sillä monille meistä stressi on ainainen seuralainen.”
Tämä kaikki ehkäpä edellyttää kuitenkin sitä, että olemme edes hiukan läsnä siellä missä oikeasti olemme – onhan mahdollista painaa juoksulenkki läpi hampaat irvessä metsäpolulla musiikkia kuunnellen, omissa ajatuksissaan ja olla lainkaan huomaamatta ympärillään olevaa. 😀 Usein luonnossa törmää kuitenkin ns. odottamattomiin asioihin – kuulee tikan nakutuksen, näkee joutsenparin, huomaa pörröisen oravan… nämä aistihavainnot vetävät meidät tähän hetkeen ja irrottavat meidät hetkeksi ajatussisällöstä jossa mieli voi myllertää muuten tauotta.
Millanen suhde sinulla on luontoon? Entä mistä löytyvät rakkaimmat ja hienoimmat paikat, joihin ehkä kannattaisi vaikkapa meidänkin perheen suunnistaa kesällä? Saa vinkata vaikkapa FB-sivujeni kautta!
Kesäretkellä Isosaaressa Helsingin edustalla.
Tekstin lähteet:
– Leppänen M. ja Pajunen A.: Terveysmetsä – tunnista ja koe elvyttävä luonto (Gummerus 2018). Kirja saatu Gummerukselta arvostelukappaleena.
– Mäkikangas A., Mauno, S. ja Feldt. T. (toim.): Tykkää työstä – työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. Lähteenä luku 5, Ulla Kinnunen – Työstä palautuminen. (PS-Kustannus, 2018).
Olen tutustunut tässä nyt jonkin aikaa ViaEsca-ravintovalmennukseen ja -sovellukseen*, josta eräs valmennettavamme vinkkasi minulle. Koko palvelu oli minulle ihan tuntematon, mutta WAU! Se on ollut todellakin kokeilemisen arvoinen. Katsopa yllä olevalta videolta, mistä on kyse.
Kun sain vinkin ViaEscasta Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennuksessani olevalta Sailalta, otin yhteyttä palvelun perustajiin. Sailan kokemukset olivat mahtavia – hän oli käyttänyt ViaEscaa HOHD-valmennuksen rinnalla ja saanut tosi hienoja tuloksia. Vatsavaivat olivat kaikonneet, olo oli keventynyt, paino laskenut ja kehonkoostumus muuttunut.
Kenelle ViaEsca sopii ja miten se vertautuu Optimal Performancen valmennuksiin?
Kävin tapaamassa ViaEscan perustajia kun saimme kalenterit täsmäämään. ViaEscan ideologia on erittäin samankaltainen kuin meillä Optimal Performancella ja siksikin olenkin palvelusta todella vaikuttunut. Sanoinkin Marialle ja Annalle, että on ihan huikeaa, että joku on tehnyt sovelluksen minun pääkopastani! Kaiken lisäksi vielä ViaEscan visuaalinen ilmekin miellyttää silmääni tosi paljon. Toisin sanoen: jos meillä olisi pelkkä ravintovalmennus, se voisi olla kutakuinkin tällainen. Muutamia eroavaisuuksia toki löytyy, mutta ei mitään järisyttävää.
Yksinkertaisuudessaan homma toimii siis näin:
Selkein ero meidän valmennusajatuksiin nähden on se, että ViaEscassa ajatus on sitoutua 21 päivän ”aloitusmatkan” ajaksi täsmälliseen ruokavalioon, jonka ohjeet ja reseptit tulevat sovelluksen kautta. Aloitusmatkan ajan suositellaan syömään juuri niitä ruokia, joita valmennuksen ruokavaliossa on, joskin annoksia voi myös vaihtaa toisiin ja reseptejä muokata itse. Ajatuksena kuitenkin on, että sitoutumisella tulee kokeilleeksi uusia yhdistelmiä, reseptejä ja makumaailmoja.
Tykkään siitä, että ViaEsca kannustaa tällaiseen kokeilemiseen. Aikuinen ihminen pystyy kyllä syömään joskus sellaisenkin ruuan, joka ei ensisilmäyksellä vaikuta kaikkein ihanimmalta – se voi tehdä sulle tosi hyvää! Myöhemmin voi soveltaa enemmän, käyttää omia suosikkejaan rakentaakseen juuri sen itselle parhaimmin sopivan ruokavalion. Aloitusmatkan jälkeen voi halutessaan jatkaa ”jatkomatkalla” vielä sitoutuen kerralla 3-6 kuukauden ajaksi.
Moni minun juttujani seurannut tietää, että en pahemmin perusta tarkoista (enkä etenkään joustamattomista) ruokavalioista. ViaEsca ei onneksi ole joustamaton eikä grammamääräinen. Minä en ole toistaiseksi punninnut yhtäkään ruokaa, vaan olen silmämääräisesti ja tavallisilla mittavälineillä tehnyt annokseni. Lisäksi olen vanhana kapinallisena tietysti vaihtanut aterioita toisiin ja muokannut reseptejä ? Tykkään siitä, että annetaan suositus, mutta sen jälkeen on omissa käsissä jos haluaa silti tehdä toisin.
Grammamääräiset ruokavaliot etenkin laihdutustarkoituksessa saavat usein pääkopan jumiin ja aiheuttavat hyvin mustavalkoista ajattelua. Valmennuskokemukseni mukaan suuri osa ihmisistä ei osaa soveltaa ruokavalioita siten, että ohjeet eivät aiheuttaisi ennen pitkää kyllästymistä, jonka jälkeen palataan takaisin vanhoihin tapoihin. Sitten paino taas nousee ja ruokavalion aikaansaamat tunnetilat ruokkivat laihdutus-lihomiskierrettä ja itseinhoa.
Syömisen ei pitäisi aiheuttaa mielestäni ahdistusta ja epäonnistumisen fiiliksiä (sitten kun ”sortuu”). Toki poikkeuksiakin on. Jotkut ihmiset tykkäävät syödä aina samoja ruokia ja elää ns. hyvinvointielämää robotin lailla. Suurin osa kuitenkaan ei halua elää näin, eikä voi ajatella syövänsä saman paperilappudieetin mukaan vielä kuukausien ja vuosien kuluttua.
On kuitenkin tilanteita, joissa tarkoista ruokavalioista voi olla paljonkin apua. Esimerkiksi:
jos ruokavaliota käytetään esimerkin tavoin ja omaan elämään soveltaen
jos ruokavaliota käytetään sairauksien oireiden vähentämiseen, esim. ärtyvän suolen oireyhtymä => FODMAP-rajoitukset, autoimmuunioireiden lieventäminen => usein gluteeniton ja maidoton ruokavalio, jne.
jos ruokavaliota käytetään siihen, että opetellaan syömään riittävästi (eikä siihen, että laihdutetaan vimmaisesti)
ViaEscan tarkka ruokavalio mielestäni toimii mainiosti, sillä ruuat ovat monipuolisia, maistuvia ja ravitsemuksellisesti hyvin mietittyjä. Jos ei yritä samaan aikaan muuttaa mitään muuta kuin syömistä, niin uskoisin että moni pystyy sitoutumaan kolmeksi viikoksi, etenkin jos halua nähdä konkreettisesti miten ravinto vaikuttaa omaan jaksamiseen, mielialaan ja kehonkoostumukseen. Tähän sitoutumisella juuri pyritään.
Eilen päivälliseksi ja tänään lounaaksi oli maukas kanasalaatti hernehummuksella. Tulin eilen myöhään kotiin enkä jaksanut väsätä hummusta, joten nappasin jääkaapista valmista hummusta leivän päälle. Nam, näillä annoksilla todellakin lähtee nälkä, mutta ei ole silti yhtään ähky olo. Kolmen tunnin päästä syödään taas!
Joka viikkoon mahtuu myös sopivasti rentoilua – halutessaan voi ottaa vaikka pari lasia punaviiniä tai syödä kohtuullisen kokoisen karkkipussin. Minun viime viikkooni mahtui naisten shoppailuilta skumppalaseineen ja pitkästä aikaa pizzalla käyminen perheen kanssa. Hyvä ruokavalio on sellainen, johon mahtuu Oikea Elämä.
Miten ViaEsca sitten eroaa meidän verkkovalmennuksistamme? Meidän valmennukset – etenkin Hyvän olon hormonidieetti eli HOHD – ovat enemmänkin tutkimusmatkailua omaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Muutamme asioita pikkuisen paremmin -ajatusmaailmalla: lempeästi, tutkien ja yksi tai kaksi asiaa kerrallaan. HOHD:n tavoitteena on auttaa osallistujia hahmottamaan oman laihtumisensa ja hyvinvointinsa esteitä ja purkamaan niitä.
Meidän valmennustyylimme on oivalluttava – emme anna kovinkaan paljon valmiita vastauksia siihen, miten asioita pitäisi tehdä. Haluamme, että ihmiset kokeilevat erilaisia asioita ja oppivat sitä kautta, mikä itselle sopii. Käsittelemme useita hyvinvoinnin teemoja kaikissa valmennuksissamme: unta, ravintoa, palautumista, hormonitoimintaa, liikuntaa ja mielen hyvinvointia. Jokainen osallistuja päättää itse, mihin asioihin haluaa eniten keskittyä valmennuksen aikana.
Kannustamme toki tiettyihin muutoksiin, mutta kenenkään ei ole pakko tehdä mitään. Niinpä toisinaan käy niin, että HOHD-valmennettava hengailee koko 10 viikkoa mukana eikä tee yhtäkään tehtävää konkreettisesti. Sitten hän kirjoittaa minulle vuoden kuluttua, että ”hei, mä olin silloin kauan sitten valmennuksessa mukana enkä tehnyt yhtään mitään – mutta nyt vuoden jälkeen huomaankin että tosi moni asia on muuttunut puolivahingossa”. Joskus valmennus alkaa toimia alitajunnan tasolla ennen kuin konkretiassa tapahtuu mitään ja se on täysin ok.
Toisinaan muutoksen kuitenkin haluaa tehdä HETI NYT. Siksi joskus ihmiset tuskastuvat meidän valmennuksessa: ohjeet ovat liian laveita, päätäntävaltaa on itselle liikaa ja mentaalista jumppaa pitää tehdä enemmän kuin juuri nyt jaksaisi. Niinpä valmennettavat saattavat kaivata hyvinkin yksilöllisiä ohjeita vaikkapa juuri ravitsemukseen. Tähän saakka olemme ohjanneet heitä meidän yksilövalmennukseen, jossa valmennusta tehdään tietysti täysin yksilön lähtökohdista ja toiveista käsin. Ikävä homma on se, että monille yksilövalmennus on budjetin puolesta mahdoton ja välimatkan vuoksi vaikeaa.
Nyt aion alkaa suositella ViaEscaa vaihtoehtona yksilövalmennukselle tai jopa avuksi sen rinnalle. ViaEsca vaikuttaa todella hyvältä valmennustyökalulta myös muille valmentajille, esim. personal trainereille. Sen avulla asiakas voi saada enemmän irti kasvokkain tapahtuvasta valmennuksesta, kun jokaista ravitsemuksen seikkaa ei tarvitse käydä juurta jaksaen läpi.
Aloitusmatkan (21 päivää) ja sen jälkeen 3kk valmennuksen hinta on 200-250 euroa, mikä on mielestäni tämmöisestä palvelusta erittäin kohtuullinen. Jos itsellä ei ole vielä Garminin mittaria (tai muuta kulutusta seuraavaa mittaria), voi Garminin hankkia myös samalla ViaEscalta.
Miten ViaEsca toimii? Kokemuksia sovelluksen käytöstä
Ihan ensiksi synkkasin älykelloni toimimaan ViaEscan kanssa yhteistyössä. Siihen tuli hyvät ohjeet ViaEscalta. Ruokavalioni energiansaanti säädetään siis tämän mukaan, eikä minun itseni tarvitse tehdä asialle mitään. Riittää, kun käytän mittaria (minulla ja synkkaan joka päivä mittarin puhelimeni kautta. Päiväni ovat tällä hetkellä pitkälti istumista, kun kirjoitan uutta kirjaa. Niinpä energiantarpeekseni määrittyi 1950 kcal.
Tuo 1950 kcal kuulosti minulle aika vähäiseltä, dieettikaloreilta suorastaan. Tajusin tosin jälkeenpäin, että ehkäpä laskut menivät heti alusta hiukan pieleen, koska en tykkää pitää mittaria ranteessa yöaikaan. Muutaman päivän söin tuon aloituskalorimäärän mukaan (=aterioita jotka oli määritetty tuohon energiamäärään). Sitten viestitin sovelluksen kautta valmentajalleni Annalle, että kalorimäärää pitäisi ehkä nostaa ylöspäin. Anna nosti sitä ja nyt se on 2100 kcal. Tätä voidaan säätää milloin tahansa uudelleen, valmentaja on helposti sovelluksen kautta viestillä tavoitettavissa.
Olen luontaisesti syönyt aikaisemmin suunnilleen sen verran kuin nyt, mutta etenkin kiireaikoina ateriavälit venyvät vahingossa ja nälkä kumuloituu. Toisinaan sen myötä tulee tehtyä huonompia valintoja, kuin silloin jos söisi koko ajan tasaisesti. Kysehän ei ole siitä, etteikö asioita tietäisi – minähän opetan näitä työkseni! Olen kuitenkin sen verran inhimillinen ihminen, että kyllä minultakin vaatii vaivannäköä pitää kiinni hyvistä tavoista.
Lisäksi olen huomannut äidiksi tultuani, että ajatukset pyörivät paljon enemmän Juliuksen hyvinvoinnin ympärillä kuin omani. Valmistelen aina aamupalan, välipalan, iltapalan… jne. ensin Juliukselle ja sitten vasta itselleni. Jos hedelmäkulhossa on enää yksi omena, Julius saa sen ja jään itse vaille. Oman hyvinvointini priorisointi vaatii sitä, että joka päivä tietoisesti muistan sen tärkeyden tässä yrittäjä-pikkulapsiperhearjessamme.
Ruokavalioni sisällössä on tapahtunut ViaEscan myötä jonkin verran muutosta. Rasvan saanti on vähentynyt – se minulla tahtoo normaalisti aina hypätä liian korkeaksi. Käytän enemmän mausteita kuin aiemmin. Hiilareita taidan syödä nyt hiukan enemmän kuin aikaisemmin. Verensokeri pysyy hyvin tasapainossa, olo on virkeä ja aikaansaava. Proteiinia olen lisännyt jonkin verran. Muutamat aamu- ja iltapalareseptit ovat olleet melko vähän proteiinia sisältäviä ja niille olen sitä lisännyt. Reseptien alla sovelluksessa näkyy aina niiden ravintoarvot.
Lisäksi kasvisten käyttö on lisääntynyt. Jep, siis jopa minulla! Nyt rehuja tulee päivässä noin kilo, kun aiemmin määrä taisi jäädä jonnekin 600-800 gramman tietämille. ViaEscan reseptien ja ruokaohjeiden myötä kasvisten käyttö on jotenkin huomaamatta vielä lisääntynyt entisestään. Se ylimääräinen porkkana tai tomaatti tuleekin nyt otettua lautasen reunalle. Ennen se vain jäi ottamatta jääkaapista.
Jos haluaisin, voisin asettaa tavoitteeksi painonpudotuksen ja tällöin ruokavalio putoaisi miinuskaloreille. Automaattinen miinuskalorimäärä on -500 kcal, mutta sitä voi valmentajan kanssa säätää myös pienemmäksi. Sovellus ei koskaan pudota energiansaantia alle 1500 kalorin. Se on mielestäni melko matala määrä, mutta joskus tarpeellinen jos kyseessä on vähän liikkuva tai melko pienikokoinen nainen.
Tosi monille hyvä miinuskalorimäärä on kokemukseni mukaan noin 300-400 kcal vuorokaudessa. Silloin nälkä ei niin selvästi vaivaa, saa edelleen syödä hyvin ja joustoakin voi olla mukana. Kun ruokavalio on sopivan rento, on pitkän ajan tulosten saavuttaminen helpompaa. Tällaista ehdottaisin itse valmentajalleni, jos haluaisin polttaa rasvaa. Juuri nyt kumminkin haluan syödä kulutukseni mukaan ja elää hyvää, tavallista arkea.
ViaEsca-sovelluksen käyttö on tosi helppoa. Esimerkiksi sunnuntaina loin ostoslista-toiminnon kautta ostoslistan seuraavien viiden päivän ruoka-aineille. Olen määrittänyt sovellukseen, että kaikki muut reseptit ovat yhdelle henkilölle, paitsi päivällinen neljälle. Ostoslistaan ilmestyivät ruoka-aineet tämän mukaan. Nyt jääkaapissa on ruuat perjantaille saakka, eikä tule sitä tilannetta että kokatessa huomaan ettei jotain ainesosaa olekaan.
Jos jaksamista ja voimia riittää isomman muutoksen tekemiseen kerralla, niin näkisin että silloin ViaEsca voisi olla todella hyvä työkalu. Se ei ole mikään joka päivä samanlaisena toistuva ”maitorahkaa ja ananasta” -dieetti, vaan fiksu, päivittäin vaihtuva ruokavalio resepteineen ja ateriaohjeineen. Viimeisen viikon aikana olen syönyt aamupaloilla vaihtelevasti smoothieta, munakasta, leipää päällisineen, jogurttia ja niin edelleen – kaikkiin on ollut omat reseptinsä ja ohjeensa, minun energiankulutukseeni suhteutettuna.
Entä ne miinukset?
Jotkut reseptit sisältävät aika vähän proteiinia. Kuntourheilijalle ja (pienellä energiansaannilla) laihduttajalle määrät ovat mielestäni hiukan niukkoja ja sellaisessa tilanteessa lisäisin päivään esimerkiksi proteiinijuoman tai reilumman annoksen kananmunaa, raejuustoa tms. Viikkoon on laskettu tosiaan n. 500 kcal extraa jonka voi käyttää parhaiten näkemällään tavalla. Minä kyllä haluan käyttää sen johonkin hyvään, enkä mihinkään proteiinijuomaan 😀 Niinpä olen muuttanut omin käsin joitakin reseptejä niin, että olen vähentänyt hiilari- tai rasvamäärää ja lisännyt puolestaan proteiiniruokaa aterialle.
Toinen haaste tulee siinä, että kyllähän ViaEscan käyttö ja näin säntillinen syöminen vie aikaa ja vaatii ajatus- ja käsityötä niin tavallisessa arjessa kuin siellä keittiössä. Kukaan ei tuo valmiita annoksia kotiovelle, joten vaivaa joutuu näkemään sen eteen että laittaa sen ruuan iltaisin ja muistaa pakata eväät mukana aamulla töihin. Valitettavan moni kokee, että tällainen pienikin valmistelu ja vaivannäkö on liiallista. Mutta kyllä sen oman hyvän olon eteen täytyy jonkin verran jaksaa nähdä vaivaa, se on sen arvoista!
Aloitusmatka kannattaa kuitenkin mielestäni ottaa sellaiseen kohtaan, jolloin elämässä ei ole aivan tolkutonta härdelliä muuten. Joka päivä menee jonkin verran aikaa ruuanlaittoon. Myös kaupassa voi mennä aiempaa enemmän aikaa, sillä esim. hedelmä- ja vihannesosastolta haetaan paljon muutakin kuin pelkkä kurkku ja pussillinen tomaatteja.
Kokonaisutena ruokavalio on kuitenkin suurimmalle osalle varmasti aivan huima parannus aikaisempaan. Nämä miinukset ovat siis tosi pieniä.
Testattu on: ViaEsca sopii kiireiselle
Minulla on nyt melko hektinen elämänvaihe menossa, kun kirjoitan kuudetta kirjaani. Rehellisesti sanottuna söisin varmasti tällä hetkellä epäsäännöllisemmin, ellei minulla olisi ViaEscaa juuri nyt käytössä. Jotta pysyn virkenä kirjoituspäivien läpi ja jaksan vielä touhuta iltaisin kotona 4-vuotiaan Juliuksen kanssa, minun on ihan välttämätöntä syödä hyvin.
Tuntuu myös kivalta, kun Anna lähettää välillä viestin ja kysyy miten menee. Tilivelvollisuus tekee ihmeitä.
Huomaan, että hyvin syöminen on aivan kriittisen tärkeää mielialani, ajatuksenjuoksuni, huumorintajuni, pojan leikkitouhuihin liittymisen, ihmissuhteiden, unen ja liikkumaan lähtemisen + urheilun suorituskyvyn kannalta. Toistaiseksi tämä kirjoitusprosessi onkin ollut kivuttomampi kuin yksikään aiemmin. Aikaisempia kirjoja tehdessä deadlinen lähestyessä hyvät elämäntavat ovat yksi kerrallaan ropisseet roskakoriin, kun kiire on painanut päälle ja hyvät aikomukset unohtuneet. Dediksen lähestyessä en ole aina ollut ollut kauhean kivaa seuraa puolisolle tai muille läheisille. Kahvinkeitin on laulanut joskus vielä aamuyöllä…Onneksi Joni puhuu väkevän elämän puolesta, deadline-kiire menee siihen kategoriaan: joskus elämä vähän tuntuu. Eikä ainakaan maistu pahvilaatikolta.
Nyt yritän siis tehdä tätä kirjaa toisin kuin aiemmin. Toivottavasti ViaEscan avulla muistan syödä säännöllisesti ja jaksan sitten liikkuakin, kun en ole energiavajeessa työpäivän loppuessa.
Mutta – nyt on lounasaika, joten lähden haukkaamaan tämän päivän lounaan. Tänään vuorossa on runsas kanasalaatti ja kauraleipää. Alla on sinullekin yksi esimerkkiresepti ja lisää reseptejä löydät ViaEscan sivuilta.
Lopputulemana voisin sanoa, että Kaisa ❤️ ViaEsca!
==> Jos kiinnostuit palvelusta, niin alekoodilla kaisajaakkola saat 10 % alennuksen 21 päivän aloitusmatkasta ja 90 päivän muutosmatkasta (tässä muutosmatka + Garmin). Ruokavalion hinta on normaalisti alkaen 150e ja minun alekoodillani 135e. Kokeile sinäkin, suosittelen lämpimästi! <==
HUOM – Päivitystä kesällä 2020: alennus on nyt vuoden 2020 loppuun 20 prosenttia aiemman 10 prosentin sijaan!
ViaEsca-resepti: Rukiinen Club Sandwich (onnistuu myös gluteenittomana)
Kuori päärynä ja raasta se. Raasta myös kurkku. Purista molemmista ylimääräinen neste pois. Huuhtele purjo ja leikkaa se pieniksi paloiksi. Sekoita kasvikset sekä jugurtti ja viinietikka. Halutessasi voit pilkkoa joukkoon myös yhden valkosipulin kynnen. Laita jääkaappiin maustumaan hetkeksi.
Paista pannulla kanafileet. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Viipaloi tomaatti ja pilko salaatti. Kokoa aineksista club sandwich. Syö loput kasvikset ja päärynä leivän kaverina.
*ViaEsca-sovellus ja -valmennus saatu käyttöön ilmaiseksi. Verkkokauppakoodi on affiliate- eli kumppanuusmarkkinoinnin alekoodi.
Tämä lämmittää sydäntä tänään: Brenda-kummityttöni viimeinen kirje ❤️ Kun perustin yrityksen vuonna 2009, halusin heti laittaa osan tuotoista hyväntekeväisyyteen. Valitsin Suomen World Visionin kohteeksi ja otin kummilapsen Keniasta yritykselleni.
Jotenkin kummilapsi kaukaisesta maasta tuntui sopivalta valinnalta – muistin äitini auttaneen maailman lapsia Unicefin kautta kun olimme siskoni kanssa pieniä. Meillä oli suurisilmäisten, tummaihoisten lasten kuvia vaikka missä kotona: vessassa, keittiössä, jääkaapin ovessa. Tuolloin vuonna 2009 minulle valikoitui World Visionin kautta kummitytöksi pieni Brenda. Tämän jälkeen olen ottanut yrityksillemme vielä kolme kummilasta lisää. Kaikki ovat Keniasta – toivon että pääsen joskus tapaamaan heitä sinne.
Viime vuoden lopussa Brendan kotiseudun, Meibekin alueen, hanke saatiin päätökseen. Tänään sain Brendalta viimeisen kirjeen. Tämän 10 vuoden aikana sinne on mm. rakennettu puhtaan veden verkosto ja sen avulla tänä päivänä yli 30 000 ihmistä voi käyttää puhdasta vettä. Tämä on muuttanut alueella käytännössä kaiken: mm. lapset eivät sairastu enää likaisesta vedestä, perheet voivat viljellä itselleen ruokaa ja lapset voivat käydä koulua kun kaikki aika ei mene enää veden hakemiseen.
Lähetin ennen joulua Brendalle ja hänen perheelleen 100 euron rahalahjan World Visionin kautta. He olivat ostaneet sillä toisen lehmän, ihan kuten muutama vuosi sitten kun lähetin myös hänelle rahalahjan. Heille lehmä turvaa tulevaisuuden: varmistaa että heillä on mitä syödä ja lypsettyä maitoa voi myös myydä toisille.
Brenda on kasvanut nuoreksi naiseksi ja opiskelee nyt sisäoppilaitoksessa. Hän tähtää yliopistoon ja haluaisi isona pankkiiriksi ? Kirjeessään hän kirjoittaa, kuinka kiitollinen on siitä että muutimme hänen ja hänen perheensä tulevaisuuden. Hän on saanut itsevarmuutta opiskelun kautta ja haluaa aikuisena auttaa toisia sillä tavoin kuin me olemme auttaneet häntä.
Vitsi miten hyvä mieli tuli. Se n. 30 euroa kuussa on ollut kuitenkin yritykselle lopulta aika pieni kulu. Jos sinä olet ostanut joskus kirjojani, niin niistä pienistä puroista nämä World Visionille ohjautuneet eurot ovat tulleet. Siispä lämmin kiitos myös sinulle!
Auttamisesta tulee lämmin olo sydämeen ja se tutkitusti vaikuttaa meidän hyvinvointiimme positiivisesti. Nyt kun Brendan alueen hanke päättyi, saimme uuden kummilapsen, pienen Gilbert-pojan. Tutkimme Juliuksen kanssa säännöllisin väliajoin karttapalloa ja mietimme miten pitkä matka on Afrikkaan. Katselemme kuvia kummilasten asuinalueesta, savimajoista ja mietimme millaisilla leluilla he leikkivät. Ennen joulua Julius halusi lähettää Gilbertille pikkuauton. Niinpä pakkasimme sen kuoreen ja veimme postiin. Minusta nämä ovat jotenkin hellyttäviä hetkiä.
Onko sinulla joku taho jolle annat aikaasi tai euroja? Minkä sinä olet kokenut itsellesi omaksi? Kuulisin mielelläni! Osallistu keskusteluun Facebook-sivullani ❤️
Tein eilen uusia valmennustehtäviä 19.3.2018 alkavalle Hyvän olon hormonidieetti -verkkokurssilleni. Tästä valmennuksesta on tullut minulle tosi rakas. Yksi näistä eilen tekemistäni tehtävistä on ollut minulle itselleni varsin merkittävä: silloin kun tuntuu etten saa otetta siitä, mitä oikeastaan haluan ja tarvitsen. Voit ladata sen tämän postin lopusta pdf-muodossa.
Joskus on helpompi sanoa, mitä ei enää halua, kuin määritellä mitä haluaa. Olo tuntuu nihkeältä ja on jotenkin hankala olla omassa kehossaan ja päässään, mutta samaan aikaan ei oikein tiedä mitä sitä tarvitsisi. Tiedätkö fiiliksen?
”En hitto enää halua tätä sohvalla makaamista! En halua tätä kipeää vatsaa, enkä väsynyttä oloa. En halua enää nukkua huonosti. En halua olla jatkuvasti sairaana. En halua joka päivä olla harmissani kun katson lempivaatteitani kaapissa ja tiedän etten mahdu niihin. En halua jojolaihduttaa ja pahoinpidellä kroppaani nälkäkuureilla. En halua tätä alakuloista mieltä enää päivääkään.”
Näiden kautta alatkin nähdä, mitä oikeastaan haluat.
Ehkä haluat aktiivisen elämän: lisää virtaa, jotta jaksat tehdä sitä mistä tykkäät.
Haluat litteän ja rauhallisen massun, joka ei häiritse elämääsi joka päivä.
Haluat olla terve, jotta voit elää elämääsi juuri niin kuin haluat. Terveenä voit liikkua, nähdä ystäviä, käydä teatterissa, harrastaa ja tunnet olevasi parempi vanhempi lapsillesi.
Haluat takaisin sen sinulle omalta tuntuvan vartalon, joka mahtuu suosikkifarkkuihisi. Haluat pitää itsestäsi huolta sillä tavalla, että voit pukeutua juuri niihin vaatteisiin joissa olosi tuntuu omalta.
Haluat oppia syömään niin, että sinun on hyvä olla joka päivä. Haluat ehkä lopettaa laihduttamisen for good ja tutkia mitä muuta voisit saada elämäsi sisällöksi kuin ainaisen kilojen vahtimisen. Haluat ehkä voida syödä ystäväsi kanssa palan kakkua kahvilassa iloiten, ei niin että koet morkkista ja juokset lenkkipolulla sen jälkeen itseäsi sättien.
Ja haluat hyvän mielen – se voi tulla vaikka siitä, että teet hyviä asioita itsellesi, olet läsnä omassa elämässäsi (esimerkiksi somen tuijottamisen sijaan) tai kohtaat ne asiat joita juuri nyt täytyy kohdata. Ehkä se tulee siitä, että pyrit löytämään ympärillesi ihmisiä jotka kannustavat sinua, uskovat sinun onnistuvan ja hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Ehkä jostain pitää luopua – ihmisistä, asioista tai tavoista, jotka eivät enää palvele elämääsi tässä kohti.
Nämä asiat (joita haluat) eivät välttämättä tapahdu hetkessä eivätkä edes helposti. Mutta eka juttu muutoksessa on tunnistaa, missä on juuri nyt. Sitten voi alkaa miettiä minne on menossa, kenen kanssa ja millä keinoin.
Siihen, miksi olet siinä missä olet, on varmasti monia syitä. Elämänpolulla voi olla vaikka minkälaisia tapahtumia, jotka sinkoavat meidät kauas siltä alueelta jossa meillä on hyvä olla oman itsemme kanssa. Avioeroja, lasten syntymiä, työkiireitä, talon rakennusta, läheisen sairastumista, traumoja, väsymystä, saamattomuutta, muiden asioiden kuin oman terveyden priorisointia…
Puuttuuko sinultakin selkeyttä? Lataa sitten tehtävä pdf-muodossa klikkaamalla alla olevaa kuvaa (tai suoraan tästä linkistä), niin pääset kokeilemaan olisiko tästä sinulle apua.
Kirjaa ensin mitä et halua. Mieti sitten vastakohtia noille asioille. Löydätkö sieltä jotain, mikä alkaa kutsua sinua? Jotain, minkä voisi muuttaa konkreettiseksi tekemiseksi?
Toivottavasti tehtävästä on sinulle apua <3
Lämmöllä,
Kaisa
PS. Voit tietysti tehdä tehtävän mihin tahansa elämän osa-alueeseen liittyen (työ, parisuhde, koti, vapaa-aika jne.).
*****
Löysitkö ne asiat joita et enää halua? Hyvinvoinnin tärkeitä perusasioita ja paljon muuta opetellaan maanantaina 19.3.2018 alkavassa supersuositussa naisten omassa Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennuksessani. Tämän lämminhenkisen kymmenviikkoisen on käynyt läpi jo reilusti yli 3000 naista. Tule sinäkin mukaan! Olisi ilo auttaa sinua ja perhettäsi voimaan paremmin ❤️ Uskon vakaasti siihen, että kun äiti voi paremmin, koko perhe voi paremmin!
