Terveisiä Frantsilan kauniista maisemista Hämeenkyröstä. Tuli vietettyä kumpuilevien peltojen ja yrttiviljelmien kainalossa, idyllisessä hyvän olon keskuksessa muutamainen yö ja päivä yrittäjyysvalmennuksen merkeissä. Aloitimme viime keväänä mieheni Jonin kanssa Sammon Takojat -valmennuksen, joka tähtää tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon suorittamiseen Tiimiakatemian valmennusmetodien kautta.
Frantsila oli sinänsä hauska paikka tähän valmennukseen, että sen omistajat Virpi ja Jim Cormier ovat toimineet yrittäjinä jo 30 vuotta ja ovat Suomessa luonnonkosmetiikan ja yrttituotteiden edelläkävijöitä. Frantsilasta löytyy myös söpö puoti, josta voi ostaa tuotteita. Reissun aikana tuli maisteltua parhaita kotimaisia omenia joita olen koskaan syönyt, ja todettua että minusta ei kenties koskaan tulisi kasvissyöjää. Yhdessäkään valmennuksessa en ole ollut niin väsynyt kuin tässä. Minun koneeni käy paljon paremmin lihalla, kasviksilla ja rasvalla kuin kasviksilla, hedelmillä, maitotuotteilla ja quinoalla. Soijan ja viljat jätin välistä ihan suosiolla.
Tykkään kovasti tällaisesta erilaisen menetelmän kautta tapahtuvasta opiskelusta. Lienen muutenkin jonkin sortin outolintu opiskelujeni suhteen. YO-kirjoituksiin saakka vihasin matematiikkaa. Kolmosluokalla kertolaskukokeesta saatu nelonen kertoo käytännössä kaiken tarvittavan. En osaa kertotauluja vieläkään. Lukion viimeisellä luokalla sain kuitenkin päähäni pyrkiä teknilliseen korkeakouluun. Sinne pääsi tietty, pieni kiintiö ”kukkaisopiskelijoita” soveltuvuusarvion kautta. Päätin päästä sisälle ja niin tankkasin matikkaa aamusta iltaan viimeiset kuukaudet ennen YO-kirjoituksia. Alun perin tähtäämäni A:n sijaan sainkin kahta pistettä vaille E:n ja pääsin sisälle Tampereen teknilliseen yliopistoon vuonna 2002. Valmistuin tietojohtamisen diplomi-insinööriksi keväällä 2007 neljän ja puolen vuoden opiskelun jälkeen.
Sisäinen polte on uskomaton voima. Teknilliseen päästyäni tajusin, että mikään muu ei voisi estää minua saavuttamasta omia unelmiani kuin oma pääkoppani ja uskomukset siitä, etten pysty. Jos olisin kuunnellut opinto-ohjaajaani, en olisi edes hakenut sisälle. Hän torppasi ideani nimittäin sanomalla, että minun matematiikan, kemian ja fysiikan taidoillani ei teknillisestä kannattaisi haaveilla. Kuinka usein annammekin tällaisten, täysin perusteettomien mielipiteiden määrittää elämämme suunnan?
DI-opinnot oikeastaan näyttivät minulle sen, mitä pitkäjänteisellä, sitkeällä työllä ja kovalla tahdonvoimalla voi saada aikaan. Samoja ominaisuuksia olen käyttänyt hyödykseni yrittäjänä ja oman elämäntapamuutokseni teossa. Tietojohtamisen ymmärrys kulkee takaraivossa mukana jatkuvasti: minun työni on oikean tiedon siirtämistä oikeille ihmisille, oikeaan aikaan. Tunnen kiitollisuutta siitä, että kirjan myynti todistaa edellisen lauseen paikkansapitävyyttä. Tarvitsemme tarinoiden ja selkokielelle puetun tiedon antamaa toivoa ja toisten esimerkkiä inspiroimaan meitä arjessa.
Ihmisten innostamiseen ei tarvita tutkintoja. Omien havaintojeni ja kokemusteni jakamiseen pätee sama. Jokainen voi omalla esimerkillään inspiroida muita muuttamaan elämäänsä. Opiskelun tulisi mielestäni tähdätä oman itsen kehittämiseen ja kasvuun, ei pelkästään tiettyjen tutkintonimikkeiden haalimiseen CV:hen. Minulla on niin iso visio, että sen täyttämiseen tarvitaan tuhat kertaa enemmän puhdasta rohkeutta, sinnikkyyttä ja oma-aloitteisuutta kuin yhtäkään tutkintoa 🙂
”Having an unusually large goal is an adrenaline infusion that provides the endurance to overcome the inevitable trials and tribulations that go along with any goal. Realistic goals, goals restricted to the average ambition level, are uninspiring and will only fuel you through the first or second problem, at which point you will throw in the towel.”
– Tim Ferriss”
Yllä olevan quoten varastin röyhkeästi mieheni Jonin Facebookista. Joni on syventynyt blogissaan viime aikoina tiiviisti omassa elämässä eteenpäin menemisen saloihin, suosittelen lukemaan huumorilla höystettyjä juttuja täältä.
Sammon Takojissa meillä on hyvä valmennusporukka, jossa on yrittäjiä laidasta laitaan: on betonilattioiden käsittelyiden edelläkävijää, taidegraafikkoa, lankakauppiasta ja arkkitehtiä. Kaikilla oma tuotekehitysprojektinsa, joka toimii erikoisammattitutkinnon raameina. Viikonloppuvalmennukset puolentoista vuoden ajan ovat antoisia, sillä valmennuksissa tulee keskustelleeksi ihmisten kanssa joihin ei muuten kenties koskaan tutustuisi. Olen huomannut, että yrittäjäasenne ja tuotekehityksen innovaatiot eivät tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samalla alalla. Joskus yllättävä idea voi tulla yrittäjältä, jonka toimiala on aivan jotain muuta kuin oma. Ihmisiltä keskusteluiden ja esimerkin kautta oppiminen on rikastavaa.
Yrittäjyys – niin ammattina kuin elämänasenteena – on sisäistä poltetta. Tahtoa tehdä muutos siihen maailmaan jossa jokainen meistä elää. Antaa oikeutus omalle olemassaololle ja tehdä hyvää toisille. Olla vastuussa omasta elämästään ja kantaa vastuu pää pystyssä.