Meillä oli vetämässäni naisten pienryhmävalmennuksessa taannoin mielenkiintoinen tilanne. Valmennuskerran aiheena olivat arvot.
”Arvot kertovat siitä, miten haluat olla suhteessa itseesi, muihin ihmisiin ja ympäristöön”, sanoo psykologi ja suosittujen Joustava mieli -kirjojen kirjoittaja Arto Pietikäinen. Omia arvojaan voi tarkastella miettimällä esimerkiksi millainen äiti ja puoliso haluat olla tai miten haluat toimia työpaikalla. Arvot löytyvät, kun kysyy itseltään ”miten”-kysymyksen: miten haluat toimia suhteessa lapsiisi, puolisoosi, ystäviisi, työkavereihisi tai asiakkaisiisi ja itseesi.
Esimerkiksi ihmissuhteissa tärkeitä arvoja voivat olla läsnäolo ja pyrkimys olla rakastava. Näitä arvoja voi ilmentää erilaisin teoin, vaikkapa niin että kun puoliso tulee töistä kotiin, voin tervehtiä häntä suukottamalla ja kohtaamalla hänet aidosti. Tai kun haen lapsen hoitopaikasta, en puhu puhelimeen vaan tervehdin häntä läsnäollen, halaan ja kuulen mitä hänellä on kerrottavanaan. Aina ei onnistu, mutta se onkin arvojen juju: ne ovat pyrkimyksiä, asioita joita ei koskaan voi saavuttaa. Saavutettavat asiat ovat tavoitteita ja ne ovat eri asia kuin arvot.
Valmennuksessa keskustelimme arvoista ja mietimme, miten omat arvot ilmentyvät arjessa. Kysyin naisilta kysymyksen: jos oman hyvinvointisi vaaliminen olisi tärkein arvosi, niin miten toimisit omassa arjessasi eri tavalla kuin toimit nyt?
Seurasi syvä hiljaisuus. Monet mietteliäät kasvot.
Niin, jos todellakin oma hyvinvointi olisi yksi elämän johtavista arvoista. Uskon, että moni ajatuksissaan toivoo että näin olisi, mutta arki vie mennessään ja oman hyvinvoinnin vaaliminen jää sen jalkoihin. Toisinaan haksahdamme jopa ajattelemaan, että ”emmäämittää”. Ehkä alitajuisesti ajattelemme, ettemme ole sen arvoisia, että ansaitsisimme voida hyvin. ”Mitä väliä on minulla ja omalla hyvinvoinnillani? Paljon tärkempää on, että lapsilla on kaikki hyvin.” Tai paljon tärkeämpää on, että työnantaja on tyytyväinen panokseeni firman eteen.
Minä kumminkin uskon, että valtaosa ihmisistä haluaa pohjimmiltaan voida hyvin. Ja kun näin on, niin ennen pitkää oman hyvinvoinnin laiminlyömisestä seuraa hankala kitka itsen sisällä. Tietää että olisi hyvä toimia toisin, mutta ei vain saa aikaiseksi. Alkaa ahdistaa. Jos ei muu, niin vähintäänkin peilikuva.
Varsinkin äideillä ja vaativassa työssä olevilla naisilla toisten ihmisten agendat ajavat usein oman hyvinvoinnin edelle. Kuskaamme lapsia harrastuksiin, pakkaamme heille eväitä, pesemme pyykkiä, laitamme ruokaa. Töissä uranainen voi tehdä aina vähän extraa, etenkin jos häntä hyväksi kehutaan. Tuntuu hyvältä olla tarpeellinen toisille ja saada arvostusta tekemisestään.
Mutta onko hinta liian suuri, jos oma hyvinvointi jää taka-alalle vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi?
Itsestään huolehtivalle edellinen skenaario voi kuulostaa kaukaa haetulta, mutta tällaisista elämistä me keskustelemma valmennuksissa viikottain. Aina on aikaa tehdä vähän ylitöitä tai leipoa kaikki paakkelssit itse synttäreille. Mutta se, että ottaisi aikaa itsensä liikuttamiseen ja kävelisi päivässä 10 000 askelta, tai ottaisi itselleen eväät töihin on kaukainen haave. Valitettavasti aika usein myös jotain, mikä ei edes ole haave. Ei ole aikaa sellaiseen haaveiluun. Sitä syö vain sen mitä tulee eteen ja jos mitään ei tule, niin illalla voi sitten tyhjentää jääkaapin.
Kun omat arvonsa tunnistaa, alkaa elämäntapamuutoksen tekeminen kummuta pintaa syvemmältä. Voi silti edelleen haluta näyttää tyrmäävältä juhlamekossa, mutta tavoitteella on syvempi kaiku. Muutos alkaa lähteä omista arvoista, halusta tehdä hyvää itselle ja vaalia omaa hyvinvointiaan. Halusta olla energinen ja hyväntuulinen äiti, joka esimerkin kautta ilmentää lapsilleen että on tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Tai ehkä idearikas ja tuottelias työkaveri, ilman että hyvän työn tekoja tarvitsee tehdä oman terveyden kustannuksella.
Arvot ilmentyvät tekoina. Niiden toteuttaminen palkitsee sisäisesti, vaikka se ei aina suinkaan ole helppoa. Arvojensa eteen voi ja kannattaa ponnistella. Ne palkitsevat suuremmin kuin hetken mielihyvä. Yllä olevassa arvopyramidissa on mainittu esimerkkinä vain muutamia tekoja, miten arvoa ”hyvinvoinnin vaaliminen” voisi toteuttaa.
Jos sinä tekisit itsellesi tällaisen arvopyramidin muutamista johtavista arvoistasi suhteessa itseesi, niin millaisia arvoja kirjaisit siihen? Miten haluat toimia suhteessa kehoosi ja mieleesi? Millaisia kestotavoitteita voisit luoda itsellesi arvojesi kautta? Entä miten ne siirtyisivät teoiksi?
Arvojen mukaan toimiminen palkitsee jo tekemishetkellä, ei vasta sitten kun joku päämäärä on saavutettu. Kun teet itseäsi kohtaan hyviä tekoja, syntyy mielihyvän kokemus jo pelkästä tekemisestä. Aluksi näin ei välttämättä ole, koska ponnistelu ja uuden tekeminen on vaikeaa. Tiedät kuitenkin tekeväsi itsellesi hyvää. Ennen pitkää mielihyväkokemus alkaa syntyä jo tekohetkellä.
Kun teet arvojesi mukaisia tekoja, teet jotain sellaista jolla on merkitystä. Aloittaa voi joka hetki uudestaan.
Minkä teon sinä voisit tehdä jo tänään?
Lähteenä tähän postiin on käytetty Arto Pietikäisen Kohti arvoistasi -kirjaa. Pyramidikuva on mukaeltu kirjan kuvasta, kirjassa s. 41. Suosittelen lämpimästi lukulistalle, jos arvot kiinnostavat aihepiirinä.
————
Jos tunnistat tarvetta alkaa opetella hyvän olon tekoja vankemmalta arvopohjalta kuin aiemmin, niin olet lämpimästi tervetullut Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennukseeni. Kesäkierros alkaa 12.6. ja ennakkotehtävät ovat nyt jo saatavilla, kun ilmoittaudut mukaan. Tämä valmennus sopii kaikille hyvää oloa etsiville, olipa liikakiloja 30 tai ei lainkaan 
Teemme muutoksia jokaisen omaan arkeen sopivalla, rauhallisella tahdilla ilman fiilistä rääkistä. Lue lisää täältä ja tule mukaan!
Naisten kokemuksia Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennuksesta:
”Mä juuri eilen sanoin miehelleni, että mä oon niin onnellinen, että lähdin tähän valmennukseen! Ja mun mies sano, ”niin määki!!!” Se on parikin kertaa sanonut, että missä voi laittaa palautetta, siis kiitosta, Kaisa sulle, tästä valmennuksesta! En olis oikeasti kestänyt ”vanhaa itseäni” enään kauaa, eikä mun perhe! Olen kuulemma paljon rennompi ja iloisempi kuin silloin, kun valmennukseen lähdin, olin jotenkin hukannut itseni.. Valmennuksessa keskitytään myös korvien välin hyvinvointiin, eikä pelkkään ruuan punnitukseen ja hampaat irvessä treenaamiseen. Itselleen täytyy olla sopivasti armollinen ja kuunnella itseään. Ja siltikin voi saada tuloksia (esim.lihasta ja paremman mielen).” -Nelly
”Mä lähin laihtuu ja tadaa – vaatteet alkanu suurentuu mun päällä! 
Mun vatsa kiittää puhtaast ruuast! Koko kroppa kiittää unest ja ravintolisist! Koko eukko kiittää mielen rauhottamisest ja joogast! Ennen kurssii en oo tajunnu et KOKONAISUUS on se avain hyvinvointii!!! Tää on ollu HUIPPUHYVÄ koko kurssi – ei mitää liikaa eikä liian vähä! KIITOS KAISA JA MUUT! Matka jatkuu!” – Tiina
”Kuten joskus aiemminkin sanonut että tämä kurssi ei ollut sitä mitä odotin ja olikin sitä mitä tarvitsin. Olo on vahvistunut kertauskurssin myötä. Oma mieli on rauhoittunut, ei jatkuvaa dieetistä toiseen hyppimistä, sunnuntai-iltaisia suunnitteluja millä ne kilot sitten lähtisi ja joka maanantaista kurinpalautusta.” -Hanna
”Tämä valmennus on kokonaisvaltainen ja elämäänsopiva 
Pelkkää ruokaan ja syömiseen tai liikkumiseen keskittyminen ei johda pitkälle, ellet ole puoliammattilainen tai elämässä ei ole muuta, vaan voit vain keskittyä vain omaan olemiseesi. Tämä valmennus mahtuu jokaisen elämään ja antaa hyvät raamit hyvinvoinnin rakentamiselle ihan normaalille ihmiselle. Ei tarvitse olla superurheilija tai fitnesstyyppi, vaan hyvä olo löytyy jokaisen ihan omasta elämästä, kun sitä alkaa katsoa oikeasta näkökulmasta ja hoitaa kokonaisuutena. Perus laihdutusohjeet ei kertakaikkiaan toimi, vaan niillä saa vain kropan sekaisin. Tämä valmennus mahdollistaa elämänmittaisen hyvinvoinnin, jos sitä haluaa. ” -Teija