Huikeaa – kirjani Hormonidieetti kolahtaa kirjakauppoihin ensi viikolla. En taida oikein itsekään ymmärtää, miten merkityksellinen juttu kirjan julkaiseminen on. Se on tuntunut jotenkin niin luonnolliselta jatkumolta kaikelle sille mitä olen tehnyt ja kokenut. Oma jokseenkin kivikkoinenkin tie kehoni kanssa on ollut sellainen oppimatka, että toivon omien kokemusteni ja niiden myötä opiskelemani tiedon voivan auttaa muitakin.
Kirjan synty on ollut aikamoisen ihmeellinen tapahtumien summa. Keväällä 2o10 olin vierailemassa vanhempieni luona Kajaanissa, synnyinsijoillani. Siellä tuhansien kirjojen kirjahyllyjen keskellä istuskellessani tuli isäni kanssa puheeksi eri säätiöiden apurahat. Isäni on kirjoittanut kolme kirjaa Eino Leinosta ja saanut niiden kirjoittamiseen itsekin apurahoja. Kaikki perheessämme äitiäni ja pikkusiskoani myöten ovat aina olleet intohimoisten lukijoiden joukkoa. Yleisin lahja meidän perheessä onkin aina tainnut olla kirja. Alla isä opettaa minua perheen tavoille vajaat 30 vuotta sitten. 😉
Isä siis mainitsi, että juuri tuona päivänä olisi kevään viimeinen hakupäivä Suomen Tietokirjailijoiden esikoiskirjailijan apurahaa varten. Sivulauseessa hän sanoi, etten siihen tietenkään enää ehtisi – kirjeenhän piti olla postissa vain muutamien tuntien kuluttua. No, yllytyshullu kun olen, sanoin että minulla on jo kirjaidea ja pystyn laittamaan sen kyllä paperille hyvinkin lyhyessä ajassa. Niin syntyi parin tunnin aikana kirjan sisällysluettelo ja vein sen postiin.
Iloiseksi yllätyksekseni toukokuun 2010 lopussa sähköpostissani oli viesti Tammelta: ”Onnea apurahasta – joko sinulla on kirjallesi kustantaja?” Tammen edustaja oli nähnyt apurahalistat ennenkuin tieto ehti edes minulle saakka. Tapasimme kesälomani jälkeen elokuun alussa ja allekirjoitin kustannussopimuksen.
Olen hyvin kiitollinen Suomen Tietokirjailijoille saamastani apurahasta ja Kustannusosakeyhtiö Tammelle avusta ison unelmani toteuttamisessa.
Vuoden 2010 lopussa, kamppailtuani omien jatkuvasti hankalammaksi käyneiden terveysongelmieni kanssa, mietin mahtaako koko kirjasta tulla yhtään mitään. Kyseenalaistin oppimiani asioita rankasti. Nyt kun vuoden 2011 aikana matka on vihdoin ollut hiljalleen kohti parempaa, olen yksinkertaisesti onnellinen kaikesta mitä on ollut ja mitä on juuri nyt. Sen olen ymmärtänyt selvemmin kuin ikinä aiemmin, että emme voi huijata kehoa. Se on aina viisaampi kuin oma mieleni ja uskomukset siitä, mikä mielestäni elämäntavoissani on hyvin, ja mitä teen (tai kuvittelen tekeväni) oikein.
Olen vielä matkalla omaan optimaaliseen olotilaani – ja takuulla nöyrempänä, enemmän oppineena ja kiitollisempana kuin jos kaikki olisi käynyt sormia napsauttamalla. Miehelleni Jonille olen erityisen kiitollinen hänen tuestaan. Kuva otettiin viime viikolla Hormonidieetti-kirjan treenikuvauksissa. Treeniohjelmat kuvineen ilmestyvät nettisivuille näinä päivinä.
Tällaiseen projektiin voi siis mahtua monenlaisia epätoivon ja toivon jaksoja. Lopulta kaikki menee juuri niinkuin kuuluu mennä. Vastoinkäymiset voivat aina opettaa jotain. Osaan arvostaa nyt terveyttäni ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja tulihan noista haasteista kirjaankin oma osansa. Pelkän pinnallisen rasvanpolttokirjan sijaan siitä syntyi selvästi syvällisempi opus. Toivon että myös lukijani saavat kipinän olla kunnossa elämää varten. Ei pelkästään kesää, lomamatkaa, kisatapahtumaa tai muuta yksittäistä hetkeä varten – vaan joka ikistä hetkeä varten.
Kirjan virallinen julkaisupäivä on 2.8.2011. Jotkut Optimal Performancen valmennettavista mainitsivat jo saaneensa kirjan käsiinsä, ja olen saanut positiivisia kommentteja myös lehdistökappaleiden lukijoilta. Hassua, että kirja on ensin muiden käsissä ja sitten vasta näen sen itse. Tuntuu, että kirjoittamisesta on jo ikuisuus, vaikka vasta kesäkuussa päästin kirjan käsistäni viimeisen kerran. Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan!