Tiesitkö, että julkinen puhuminen on yksi stressaavimmista asioista monille (jos ei nyt oteta lukuun hankalia elämäntapahtumia kuten lapsen tai läheisen menetystä jne. vaan puhutaan arkielämän tapahtumista)?
Minä tykkään puhua ihmisille. En yleensä nykyisin juurikaan edes jännitä tavallisia luentoja ellei puhe ole jotenkin spesiaali, kuten eilen. Puhuin Oulussa Nordic Recovery -tapahtumassa, jossa minun lisäkseni puhumassa olivat Uppsalan yliopiston unitutkija Christian Benedict, Oulun yliopiston neuroradiologian dosentti Vesa Kiviniemi ja psykoterapeutti & Neurosonic-palautumismenetelmän kehittäjä Marco Kärkkäinen. Aikamoisessa seurassa sain siis puhua.
Nyt oli suorituspaineita: kello oli soimassa klo 5.30 jotta ehdin vielä hiomaan luentoa, olin ainoa nainen puhumassa, oli uusi asiakas kenen tapahtumassa esiinnyin, yleisössä olisi paljon eri alojen asiantuntijoita (toisinaan hyvinkin kriittistä porukkaa) ja olin menossa kovaan puhujaseuraan. Lisäksi esiintymispaikkana oli teatterin lava upeassa Oulun kaupunginteatterissa ja tapahtuma videoitiin. Olin todella innoissani, mutta nyt myös jännitin!
Tuossa yllä näkyy on mun Garmin Vivoactive 3:n dataa toissapäivästä, jolloin nukuin kotona ja lensin Juliuksen kanssa aamupäivällä Ouluun, päivä oli leppoisa. Sininen kuvastaa kehon lepo- ja palautumistilaa ja oranssi kuormitusta / stressiä. Mittarit eivät tietenkään tiedä, kuinka kuormitus koetaan – samalla tavalla näkyisi tulisesti rakastuneen jännitys ennen tärkeitä treffejä uuden kumppanin kanssa, jännittävän leffan katsominen elokuvateatterissa, hauska päivällinen ystävien kanssa tai karmea stressi ennen YT-neuvottelukeskusteluun menoa.
Stressimittaukset eivät siis pysty erottamaan ihmisen omaa tulkintaa ja kokemusta stressistä. Tämän takia mittauksia on todella tärkeää katsoa oman kokemuksen läpi, ei vain numeroina. Tulkinta määrittää paljolti sen, onko stressi haitallista vai ei. Tästä on olemassa muuten tosi hyvä TED-puhe, kannattaa katsoa.
Usein stressin tulkinta näkyy vasta yöunesta: jos stressi on ns. negatiivista stressiä, se vaikuttaa vahingollisesti uneen. Jos päivällä on ollut sopiva määrä positiivista stressiä, se ei yleensä vaikuta uneen haitallisesti. Herkkäunisen unet tosin menevät sekaisin suhteellisen vähästäkin. Selailet luuria sängyssä ja aivosi jäävät hyrräämään päivitysten virtaan. Siihen ei välttämättä tarvita juuri mitään muuta.
Positiivinen stressikin voi tietty olla liiallista. Innostuksesta tai rakastumisesta kierroksilla käyvällä tosin yöunikin voi kyllä häiriintyä. Eikö ole hassua, että rakastuminenkin on stressitila? Siinä hormonien hyrrääminen kehossa on erilaista – suonissa virtaavat myös hyvän olon hormonit, kuten endorfiinit ja oksitosiini. Ne suojaavat stressihormonien haittavaikutuksilta. Positiivisesta stressistäkin täytyy kuitenkin palautua.
Tässä yläpuolella on dataa eilisestä luentopäivästä. Puhuin 100 hengen yleisölle ja olin päivän eka puhuja. Mun puheenvuoroni kohdalla mittausdataa ei ole – tiedätkö miksi? Koska mittari on tulkinnut sen sykevälivaihteluni perusteella liikunnaksi. Niin kuormittavaa puhuminen on.
Kehoni on alkanut valmistua ”suoritukseen” jo n. 45 min ennen puheenvuoroni alkua, silloin mittari on alkanut tulkita sykevälivaihtelun liikunnaksi. Syke kiihtyy ja sykkeiden väliset ajat ovat tasaisia, ihan kuin metronomi nakuttaisi. Rennossa palautumistilassa sykevaihtelu on suurempaa. Sydän käytännössä lyö vain kun siihen on tarvetta. Suuri sykevaihtelu on HYVÄ asia. Se kertoo, ettei hermosto ole ylikierroksilla.
Toki ennen tämmöistä puheenvuoroa tämä on ihan normaali kehon tapa valmistautua. Minä en vain saa itse panikoida siitä että syke nousee ja jännitys alkaa tuntua. Sanon itselleni mielessäni: ”kehoni valmistautuu hyvään suoritukseen”. Ja hengitän tietoisesti rauhallisia sisään- ja uloshengityksiä ennen kuin menen lavalle.
Puheenvuoroni jälkeen istuin yleisöön kuuntelemaan ja olin päivän klo 16 saakka mukana koulutuksessa. Koko päivä on tulkittu korkeaksi stressiksi sen perusteella, millainen sykevälivaihteluni on ollut. Palautuminen puheenvuorosta ns. normaalitilaan ottaa minulla usein monta tuntia, ellen pääse heti kotiin ”nollaamaan” tilaa esim. Neurosonic-pötköttelyllä. Neurosonic on matalataajuusvärähtelypatja, joka vaikuttaa suoraan autonomiseen hermostoon. Sympaattisen hermoston vaste laskee ja parasympaattinen, palautumisesta vastaava hermosto aktivoituu.
Sain Neurosonicin käyttööni viime syksynä. Se on ollut mindfulness-harjoittamisen ja Oivauni-klinikalta (nykyinen Coronaria Unikinikka) saamieni apujen lisäksi yksi tärkeimmistä palautumisen edistämisen keinoista viime vuosina. Unitutkimuksestani voit lukea lisää täältä.
Sain muuten ihan vasta alekoodin Neurosonicille. Se on vanha tuttu kaisajaakkola ja alea saa viisi prosenttia. Riippuu tuotteesta, paljonko se on rahana, mutta jopa useampi sata euroa. Neurosonicin avulla olen saanut aivoni ja hermostoni rauhoittumaan traumaattisten tapahtumien ja uupumuksen jälkeen niin, että nukun jälleen hyvin ja palaudun unen aikana (ihan mitatusti myös).
(HUOM: Tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö, en saa Neurosonicilta palkkaa markkinoimisesta. Olen saanut patjan maksutta käyttööni. Jos alekoodiani käytetään, saan pienen prosenttiosuuden tuotteen hinnasta suosittelupalkkiona. Olin puhumassa Neurosonicin Nordic Recovery -tapahtumassa enkä pyytänyt siitä itselleni palkkiota – patjan käyttöön saaminen on minulle riittävä palkkio.)
Jos budjetti antaa myöten, niin suosittelen erittäin lämpimästi tilamaan Neurosonic-testipatjan kotiin ja käyttämään sitä 2 viikon jaksolla 10 kertaa rentoutus- tai palautumisohjelmilla. Tuosta 200 euron testihinnasta ei tosin tule sitä mun alennustani, mutta jos parin viikon aikana tekee 10 hoitoa niin 20e/hoito ei kyllä ole paha hinta. Kyselyjen perusteella moni on saanut jo 5-7 hoitokerralla pysyviä muutoksia mm. kipuihin, uneen ja stressin lievittymiseen.
Koulutuspäivän jälkeen jälkeen tulin tätini luokse. Jos katsotaan nyt uudelleen tuota eilistä päivää, niin palautuminen lähti eka kertaa koko päivänä käyntiin kun istun taksissa klo 17 aikaan ja tein hengitysharjoituksia (rauhallisia sisään- ja uloshengityksiä, tarkoituksellista uloshengityksen pidentämistä => palautumishermosto voi käynnistyä). Näin sain siirryttyä siihen minätilaan joka olen äitinä. Illalla menimme vielä pihalle. Samalla kun pikkuserkukset möyrivät lumivuorella, minä hengittelin ja rauhoittelin kehoa. Nukkumaanmennessä oli jo rauhallinen, ”oma” olo. Yöksi otin mittarin pois kun siitä oli loppumassa lataus.
Julius ei halua valmentajaa ja luennoitsijaa hänestä huolehtimaan.️ Enkä minäkään halua olla kotona tai perheen parissa se tyyppi. Psykoterapiassa olen oivaltanut, että nämä siirtymät roolista toiseen vaativat minulta varsin paljon tietoisuutta ja pysähtymisen ennen kuin siirtymä tapahtuu. Kotona haluan olla ”Kaisa vaan” ja äiti Juliukselle. Ja tietty vaimo Jonille. Julkinen rooli ja lavaesiintyjä voisivat jäädä helposti päälle ja alkaa imaista koko identiteettini.
Luulen että tämä oli yksi tekijä muutama vuosi sitten uupumukseni taustalla. En osannut irrottautua työrooleistani ja ylikuormituin. Toki se on joskus hankalaa myös ympäristön takia, koska minulle tullaan juttelemaan kaupungilla, kahviloissa ym. Jopa sairaalassa, kun olin potilaana. Absurdein paikka jossa olen signeerannut kirjani, oli sairaalapyjamassa maatessani sairaalan käytävällä sängyssä, jonottamassa kuvaukseen.
Heräsin tänä aamuna virkeänä, siitä huolimatta että nukuin vieraassa paikassa. Tiesitkö muuten, että vieraassa ympäristössä nukkuessa syvää unta tulee vähemmän tai se on vähintäänkin heikkolaatuisempaa kuin omassa, turvallisessa ympäristössä? Meidän aivot ovat koko ajan töissä. Ne skannaavat ympäristöä uhkien varalta. Vieras paikka on uhka. Evoluution näkökulmasta silloin ei ole viisasta nukkua liian syvästi, ettei sapelihammastiikeri pääse yllättämään. Tämä olisi tosi tärkeää tiedostaa jos reissaa paljon työssään. Silloin kotona nukuttujen öiden osalta kannattaa todella panostaa unihuoltoon (ja toki myös reissussa!).
Joten jos joskus mietit, että miksi en enää reissaa ja luennoi niin paljon ympäri Suomea, tässä on syy. Se on hitsin kuormittavaa. Haluan pitää huolta itsestäni ja olla läsnäoleva äiti Juliukselle.
Työni on nykyään enemmän verkossa tehtävää: webinaareja, verkkovalmennuksia, blogia ja yhteistöitä eri yritysten kanssa. Olen tehnyt ja teen jatkossakin kaupallisia yhteistöitä blogiini ja someen eri yritysten kanssa, sillä se on yksi tapa saada palkkaa siitä mitä rakastan: kirjoittamisesta ja tiedon jakamisesta.Valikoin tarkasti ne yritykset, joiden kanssa teen yhteistyötä. Näitä ovat esimerkiksi Puhdistamo, Neurosonic ja ViaEsca. Ehkä tätä voisi lukijana ajatella niin, että nämä yritykset ikään kuin sponsoroivat työtäni sillä tavalla, että sinä saat tietoa ilmaiseksi. Yrityksen arvojen täytyy olla linjassa omieni kanssa ja tuotteiden sellaisia, että käytän tai käyttäisin niitä ilmankin yhteistyötä. Minua ei voi ostaa puffaamaan tuotteita joihin en itse usko.
Toivon että te lukijani ymmärtäisitte, että tämä on mun tapani pitää minut itseni ja perheeni ykkösenä. Rakastan sitä, että saan tehdä töitä omassa kodissani. Toki vastapainona tykkään puhumisesta ja välillä myös näistä reissuista. Kun oma elämä ja työelämä ovat tasapainossa, silloin olen paras versio itsestäni.
Pidäthän sinäkin huolen itsestäsi!️ On tärkeää tiedostaa, mikä itseä kuormittaa liikaa ja mikä lisää omia voimavaroja.
———————
Hyvän olon hormonidieetti alkaa 13.1.2019. Jos haluat oppia hyvän olon tapoja ja taitoja (ja sinulla on tarvetta myös painonpudotukseen), tule ihmeessä mukaan! Lue lisää täältä.
