Olen seurannut mielenkiinnolla medioissa vellovaa ravitsemuskeskustelua. Hauskaa, kuinka tunteella kiinnitymme omiin mielipiteisiimme optimaalisesta, kaikille sopivasta ruokavaliosta. Onko sellaista ylipäätään? Itse en usko niin.
Elimistö on systeemi, jossa yhtä osaa ei voi erottaa toisista, eikä elimistöä sen vallitsevasta ympäristöstä. Olemme tavallaan eri ihmisiä eri ikäkausina ja eri elämäntilanteissa. Tietysti myös geneettinen perimä, terveydentila ja elimistön hormonaalinen tila vaikuttavat siihen, millaista ruokaa elimistö hyödyntää hyvin. Uskon, että oppimalla tiedostamaan oman elimistön hyvinvoinnin tilaa voi jokainen tunnistaa itse, mikä ravintosuuntaus kenellekin on sopivin.
Toivon, että kirjani – ja muiden lukemattomien terveyskirjojen – lukeminen ei pelkästään lisää tietoa, vaan potkaisee lukijan toimintaan. Pelkkä tieto ei todellakaan tee autuaaksi. Vasta käyttäytymisen muutoksen kautta tapahtuu oppimista ja tulokset alkavat näkyä – kenellä hitaammin, kenellä nopeammin. Kukaan ei tunne sinun elimistöäsi yhtä hyvin kuin sinä itse.
Ehkä urheilit nuorena valtavasti, rasva ei tarttunut kroppaasi ja voit hyvin runsashiilihydraattisella ruokavaliolla. Nykypäivän elo liikkumattomana toimistotyöntekijänä jenkkakahvoineen ei enää kuitenkaan oikeuta hiilareiden tankkaamiseen samalla tavalla, saati pidä sutjakassa kunnossa ja terveenä. Kenties pärjäisit nykytilassasi paremmin kasvis-proteiini- ja rasvapainotteisella ruokavaliolla tai vähintäänkin tarkastamalla hiilareiden laatua mahdollisimman hitaasti imeytyvien suuntaan.
Tai ehkä olet elänyt elämäsi sohvaperunana ruokkien itseäsi voileipäpinoilla ja maitolitroilla. Sen jälkeen olet karppaamisen ja urheiluinnostuksen kautta mukauttanut elimistöäsi. Turha rasva on palanut itsekseen pois elämäntapamuutoksen ja insuliiniherkkyyden parantumisen myötä. Jossain kohti vastaan voi tulla päivä, jolloin sinun kehosi suurella todennäköisyydellä sietää monenlaisia hiilihydraatteja hyvin ja huomaat voivasi paremmin, kun sisällytät niitä ruokavalioosi.
Kovan työstressin puskiessa päälle elimistö voi parhaiten, kun ruokavaliossa pitää jonkin verran hitaasti imeytyviä hiilareita. Magnesiumia ja kalaöljyä kannattaa lisätä kortisolin tasapainottamiseksi ja insuliiniherkkyyden ylläpitämiseksi. Stressaantunut elimistö tarvitsee myös roimasti kasviravinteita esimerkiksi marjojen ja vihreiden vihannesten kautta torjuakseen hapetusstressiä. Totaalikarppaaminen pelkällä salaattilinjalla tai runsashiilihydraattinen, ns. virallisterveellinen ruokavalio ovat mielestäni kovan stressin alla elävälle yhtä huonoja vaihtoehtoja.
Tosiasia taitaa kuitenkin olla, että moni stressaantunut on usein kykenemätön viilaamaan ruokavaliotaan. Kunhan edes muistaisi juoda ja syödä – muutakin kuin kahvia ja huoltoasemasämpylää tai lohtusuklaata.
Ikääntymisen myötä insuliiniherkkyys usein heikkenee ja aineenvaihdunta hidastuu, kenties lihaskudoksen vähenemisen vuoksi. Insuliiniherkkyyttä ja vilkasta aineenvaihduntaa voi ylläpitää esimerkiksi lisäämällä lihaskudoksen määrää painoharjoittelulla (kyykkyä, maastavetoa… ei laitteissa istumista) ja nostamalla proteiininsaantia. Toinen vaihtoehto on korvata tärkkelyshiilihydraatteja kasviksilla, mikäli haluaa pysyä hyvässä kunnossa niin ulkonäöllisesti kuin myös terveydellisesti.
Jos vatsa on ollut kuralla kuukausitolkulla, ei leipä- ja viljapainotteinen ruokavalio sitä mitä suurimmalla todennäköisyydellä paranna. Tässä kohti vaikkapa raakaravintoon siirtyminen voi yhtä lailla olla katastrofaalinen vaihtoehto. Hetkellisesti elimistö tarvitsee kenties aivan muunlaista ruokaa – vaikkapa paljon sosekeittoja – kuin mikä sille sopii parantumisen tapahduttua.
Omalla kohdallani näyttää siltä, että viljakiintiöni ainakin rukiin osalta on syöty täyteen. Kehoni ei tykkää siitä, vaikka se kuinka olisi paperilla suomalaista superruokaa. Maitotuotteet puolestaan saavat nenäni tukkoon. Jollekin muulle ongelmallisia ruoka-aineita voivat olla vaikkapa pähkinät, raakakaakao tai kananmunat. Yhden superruoka voi olla toisen myrkky.
Nämä ovat vain esimerkkejä siitä, miksi minun mielestäni kaikille sopivia ravitsemussuosituksia ei ole olemassa. Perusasiat pysyvät aina samoina suuntauksesta riippumatta. Jokaisessa terveyttä edistävässä ruokavaliossa suositellaan esimerkiksi runsasta vihannesten, hedelmien ja marjojen syöntiä, sekä riittävää välttämättömien rasvahappojen, proteiinin ja kuitujen saantia.
Kun perusasiat ovat kunnossa, on loppuosa helppo muokata kokeilemalla erilaisten suuntausten sopivuutta omalle elimistölleen. Kyse ei ole pelkästään hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen jakaumasta, vaan myös erilaisten ruoka-aineiden sopivuudesta. Vireystila, unenlaatu, vatsan toiminta, veriarvojen paraneminen, vartalon muokkautuminen sekä urheilun ja työn suorituskyky kertovat kyllä, kun oikea yhdistelmä osuu kohdalle.
Kuvat: MSN.com, Exfatgurl.com